Hirsilän Pyrkivää edustava orivesiläinen Kaisa Kymäläinen otti Kalevan kisojen kuularingistä pronssia. Hänen paras työntönsä kantoi 15,97. Mitali on Hirsilän Pyrkivän seurahistorian ensimmäinen SM-tasolta.
Kymäläiselle merkittiin tasainen sarja, jossa oli kaksi sentilleen samaa tulosta ja yksi vähän pitempi työntö melkein mitalityönnön mittoihin. Kaksi suoritusta meni yliastutuiksi.
– Keuruun juhannuskisoissa työnsin ennätykseni ulkoradoilta, 16.30. Nytkin oli koko ajan olo, että tulee pidempi työntö, mutta en saanut teknisesti onnistunutta suoritusta millään kierroksella. Hyvällä kisavireellä kyllä työnsin, mutta tekniikassa ei nyt ollut kehuttavaa, ensimmäistä kertaa HirPyn paidassa SM-tasolla kilpaillut Kymäläinen arvioi omaa kilpailuaan.
Kevään korona ja keskikesän kuumeilu siirsivät virettä myöhempään
Hän sairasti keväällä koronan ja kesä-heinäkuun vaihteessa iski kuumetauti. Ne näkyvät nyt siten, että vire alkoi parantua vasta kohti Kalevan kisoja.
Vielä huhti-toukokuun vaihteessa hän oli viisi viikkoa sivussa urheilusta ja pääsi vasta kesäkuussa kunnolla harjoittelemaan. Ja sitten iski uusi pakollinen harjoitustauko. Siinäkin mielessä pronssiin on hänestä oltava tyytyväinen.
– Kilpailusuoritus on nopeampi kuin harjoitustyöntö, sillä harjoituskaudella tekeminen on hitaampaa. Kun kilpailutyöntö on terävämpi, tekniikan pitäisi pysyä koossa, mutta nyt tuntui siltä, että kilpailutyöntöjä siihen oli liian vähän alla. Olihan Kalevan kisat vasta kesän neljäs kilpailu, mikä ei todellakaan ole optimitilanne, Kymäläinen kuvailee.
Vielä on kautta jäljellä ja mahdollisuuksia vaikka mihin
Hän osaa katsoa asiaa myös toiselta kantilta, Koska Kalevan kisat käytiin tänä vuonna näin aikaisin, hänellä on kuukauden verran kisakautta jäljellä. Kunhan terveenä pysyy ja vire säilyy, edellytyksiä on vielä vaikka mihin.
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Olympiastadionille palaava Suomi–Ruotsi-maaottelu on loppukauden päätavoite. Siihen joukkueeseen hän tahtoisi mahtua, ja siihen olisi hienoa kesä päättää.
Mukaanpääsyn ratkaisevat kaikki kesän näytöt kuitenkin niin, että loppukesän näytöillä on suurempi painoarvo, kertovathan ne parhaiten tämänhetkisestä kunnosta. Tätä valintatapaa Kymäläinen pitää varsin reiluna.
”Yritystä enemmän kuin osaamista”
– Pronssi oli tässä tilanteessa parasta, mitä oli otettavissa. Varaa olisi ollut vaikka mihin, kun vain tekniikka olisi osunut kohdilleen. Nyt oli yritystä enemmän kuin osaamista. Hyvä vire kertoo kuitenkin, että harjoitukset ovat menneet hyvin ja kunto on kohdillaan. Nyt on vain saatava tekniikka nivoutumaan suoritukseen ilman turhaa höntyilyä.
Kymäläinen painottaa kuitenkin, että aina on oltava tyytyväinen, kun SM-kisoista mitalin kanssa lähtee kotiin, varsinkin kun kaikki Suomen parhaat naistyöntäjät olivat paikalla. Iloiseksi hänet tekee sekin, että hän toi HirPylle seuran ensimmäisen SM-kisamitalin. Näin hänelle kerrottiin.
– Olen sairastelujen jälkeenkin täysin 17 metrin kunnossa, ja harjoituksissa on mennyt pidemmällekin, nyt se on vaan saatava napsahtamaan kisatyöntöön! Itse asiassa parhaassa kunnossa, mitä olen ollut koskaan. Kun eilen todella huonoilla työnnöillä meni lähes 16 metriä, entäs sitten hyvillä, hän mietiskeli kisojen jälkeen maanantaina.
Usein ei tässä vaiheessa kautta ole ollut enää paljon ammennettavaa syksyä kohti. Nyt kausi on Kymäläisen näkökulmasta vielä nuori. Hän tuntee olevansa ehjänä ja terveenä kautta jatkamassa, mikä on positiivinen lähtökohta seuraaviin kisoihin. Ja kun ei nyt ole sijoituspaineita, pystyy ehkä keskittymään kisaringissä myös tekniikkaan.
Valmentajalleen Teijo Kööpikälle hän antaa tunnustusta siitä, miten sairastelujen jälkeen rakennetaan kisakunto uudestaan. Siinä on oltava maltti mukana, eikä voi oikaista. Teijon työ on urheilijan mukaan järkevää ja hyvin suunniteltua.
– Jonkinlainen ihme kai on, että tässä ollaan ennätyskunnossa sarasteluista huolimatta. Vasta pieni osa on ulosmitattu siitä, mitä rahkeissa on varaa, hän kuvailee.
Olosuhteet sunnuntaina jo kohtuuhyvät
– Olosuhteet Joensuussa olivat tosi hyvät, ihan toista kuin lauantaina. Aamukarsinta käytiin 10:n aikaan, silloin oli vielä vähän viileää, mutta sunnuntai-iltapäivän finaaliin lämpeni mukavasti. Heti kisan alussa alkoi tihuttaa, mutta ei sade ei onneksi pahentunut. Oli sopivan lämmintä, mutta ei helteisen kuumaa. Järjestelyt olivat kaikin puolin oikein onnistuneet, hän kuvailee.
OrPoa edustanut Oona Viljanen karsiutui kuulafinaalista, mutta finaalipaikasta jäi puuttumaan harmittavasti vain kolme senttiä. Hänen sijoituksekseen merkittiin 11:s tuloksella 13,01.
Kuulakisassa voiton vei Kymäläisen vanha kilpakumppani, Varpaisjärven Virettä edustava Senja Mäkitörmä tuloksella 17,51. Mäkitörmän voittotulos ja koko kuulafinaalin ainoa yli 17-metrinen irtosi vasta viimeisellä kierroksella.
Hopeaa otti Kuopion Reippaan Eveliina Rouvali, jonka pisin työntö kantoi 16,91. Sekin tuli vasta viimeisellä, kuudennella kierroksella. Rouvali sai tuloksen kaikista kuudesta suorituksestaan.
