Sup-lauta keikkaa ja vedestä kuuluu iloisia kiljahduksia. Laiturilla huudetaan: Joko on minun vuoroni?
Pikku-Vittasessa vietettiin viime viikolla jokakesäistä saarileiriä. Minä päädyin Siitaman nuorisoseuralle kesätöihin Oriveden 4H:n kautta ja toimin leirillä apuohjaajana. Leirillä päiväni koostuivat pääosin leiriläisten auttamisesta, yhteisen ohjelman ohjaamisesta, ruuan valmistelusta ja lopuksi autoin leirin purkamisessa.
Sää oli pääosin hyvä, eikä loppupäivien pienet sadekuurot haitanneet menoa. Leiri kesti neljä päivää, ja leiriläiset ja ohjaajat yöpyivät teltoissa.
Minun työpäiväni pituus oli kuusi tuntia, joten aamuisin autoin ruokakuljetuksen kanssa, ja iltapäivällä työpäivä loppui noin viiden aikaan iltapäivästä, jolloin pääsin venekyydillä rantaan.
En ole ollut aiemmin mukana tällä leirillä, enkä koskaan käynyt Pikku-Vittasessa, joten kaikki oli minulle uutta. Kaikki kuitenkin sujui hyvin heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
Lasten kautta leiriohjaajaksi ja leiripäälliköksi
Leiripäällikkö Paula Lakua on ollut jo ainakin kolmena edellisenä vuonna mukana leirillä. Alun perin hän päätyi leiriohjaajaksi lastensa kautta.
– Tämä on tosi hyvä leiri, koska kaikki asiat ja ohjelma mietitään lasten kannalta. Lasten mielipiteitä oikeasti kuunnellaan ja olemme lasteni kanssa tykänneet tästä leiristä kovasti, Lakua kertoo.
Leiriä on järjestetty jo yli 60 vuoden ajan. Aikoinaan leiriä järjesti Tuiskun urheiluseura, mutta noin kaksikymmentä vuotta sitten saaren hoitovastuuta tarjottiin Siitaman nuorisoseuralle.
Leiriperinnettä ei haluttu lopettaa, joten sitä jatkettiin nuorisoseuran toimesta. Vuosikymmenien aikana sukupolvet ovat vaihtuneet ja entisistä leiriläisistä on tullut ohjaajia.
Minä uutena kesätyöntekijänä en ollut leirin suunnittelussa mukana, mutta koska leiriä on järjestetty niin pitkään, sen toteuttamiseen on muodostunut omat rutiinit.
Ruuat kuljetettiin Jukolasta saareen
Ensimmäisenä pitää saada varmistettua ohjaajat, sitten tehdä tarvittavat hankinnat ja hoitaa ruokapuoli.
Ruuat on viimeiset kymmenen vuotta tehty nuorisoseurantalo Jukolassa, josta ne kuljetetaan päivittäin saareen.
– Aiemmin kun ruoka tehtiin vielä saaressa, se oli paljon vaikeampaa. Piti kaikkia pressurakennelmia pystytellä ja hella saattoi savuttaa. Nykyään ruoka tehdään paremmilla välineillä ja hygieenisemmin. Ohjaajillekin jää paremmin aikaa keskittyä itse leiriin, Maija Nykänen kertoo.
75-vuotias Nykänen on ollut itse pitkään leirin toiminnassa mukana. Leirin alkuaikoina hän oli siellä leiriläisenä, myöhemmin ohjaajana ja tämänvuotisenkin leirin osalta auttoi ruokapuolen kanssa.
Tänä vuonna hänen lapsenlapsensa Netta Nykänen oli yksi leirin ohjaajista. Myös Netta on aiemmin ollut mukana leiriläisenä.
Parasta oli uiminen
Minä viihdyin leirillä hyvin ja kyselin lastenkin tunnelmia.
Yhdeksänvuotias Matias Kuusjärvi kertoo uineensa, leikkineensä sup-laudalla ja kaatuilleensa paljon. Hän pitää myös telttailusta.
– Lemppareita leiriltä on uiminen ja buffetti, Kuusjärvi sanoo.
Buffetilla tarkoitetaan leirin kioskia, joka aukeni aina päivällisen jälkeen.
Myös Kuusjärvi on ollut leirillä aiempina vuosina, ja toivoo pääsevänsä mukaan ensi vuonnakin.
Melkein kaikkien leiriläisten lempipuuhaa oli uiminen ja muu tekeminen vesillä. Uimavuorot oli jaettu kolmeen ryhmään, joista jokainen ryhmä sai uida valvotusti puoli tuntia kerrallaan.
Uutta olivat sup-laudat
Tänä vuonna uutena aktiviteettinä olivat sup-laudat, jotka toivat uimiseen uuden puolen. Laudalla oli välillä useampikin lapsi kerrallaan ja riemua riitti, kun lauta kippasi kyytiläiset järveen.
Vittasen saaressa on myös kanootti, jota halukkaat saivat kokeilla.
Leirillä oli tänä vuonna yhteensä 25 lasta. Ikähaarukka oli kahdeksasta viiteentoista ikävuoteen. 13-vuotias Kerttu Mätäsjärvi ja 15-vuotias Sofia Kuusisto olivat leiriläisistä vanhimmasta päästä.
Kummatkin ovat jo olleet monena aiempanakin vuonna mukana.
– Leirillä ollaan aina uitu, saunottu ja pelattu, tytöt kertovat.
Kuuden lajin leiriolympilaiset
Tiistaina leirillä oli ohjelmassa leiriolympialaiset. Niissä kilpailtiin yhteensä kuudessa eri lajissa, joissa kustakin lajista palkittiin parhaat tulokset.
Kymmenvuotias Carita Kuusjärvi piti olympialaisista. Lempilaji oli lusikan ja pingispallon kuljetus suussa, mutta silti hän menestyi parhaiten höyhenenpuhalluksessa, jonka voitti. Lajissa kuljetettiin höyhen puhaltamalla se pöydän päästä toiseen.
Leiriolympialaisten palkintojen lisäksi iltaisin jaettiin myös muiden kilpailujen palkinnot. Leirillä kisattiin muun muassa luontoaiheisessa tietovisassa sekä siitä, kenellä on telttatarkastuksen siistein teltta.
Leiriläiset saivat myös kirjoittaa toisillensa leiripostia, jotka jaettiin aina iltaisin.
Vieraina kävi palomiehiä
Keskiviikkona saaressa vieraili palomiehiä, jotka esittelivät lapsille venettään ja tekivät samalla suppailijoille aaltoja. Palomiesten poistuttua leiriläisille oli ohjelmassa askartelua. He saivat värittää piirtämällä ja maalaamalla itselleen avaimenperiä, kangaskasseja ja lippiksiä. Niistä tulikin varsin uniikkeja.
Leiri päättyi torstaina viimeisen, ja sateisen yön jälkeen, ja laukkuihin pakattiin kosteita telttoja kotiin viemisiksi. Veneet kuljettivat lapsia mantereelle ja leirisaari tyhjeni. Minä jäin vielä auttamaan tavaroiden viemisessä takaisin Jukolaan.
Työ leirillä poikkesi aiemmista työkokemuksistani, leirielämä oli rentoa ja mieluisaa. Saari oli todella kiva paikka ja lapset selkeästi viihtyivät perusasioiden äärellä telttamajoituksessa, ilman sähköä ja muita mukavuuksia.
Leiripäällikkö totesikin viimeisenä iltana: Tämä on sellainen ympäristö, jossa lapset voivat oikeasti olla lapsia.
Teksti: Annika Jokinen
Kuvat: Annika Jokinen ja Paula Lakua
