Tänä keväänä nähdyn Suomen ensimmäisen Lego Masters -kauden kakkossijalle ylsi Längelmäki-yhteyden omaava Ville Vanhatalo yhdessä kisaparinsa Peter Palanderin kanssa.
Vanhatalo on niin sanottu kesälängelmäkeläinen, sillä hän on viettänyt käytännössä kaikki lapsuuden kesät perheen kesämökillä Längelmäen idyllisissä maisemissa.
Aikuisiällä Vanhatalo on viettänyt aikaa kesämökillä harvemmin, mutta luontoon palaa kyllä mielellään pääkaupunkiseudun hulinasta, Espoossa asuva Vanhatalo kertoo.
Mitä Vanhatalon elämään kuuluu nyt?
– Nyt on vähemmän kiireistä, nyt kun ohjelma on päättynyt, hän kertoo.
Salaisuutta MTV:llä näytettyyn ohjelmaan osallistumisesta täytyi pitää noin vuoden, sillä kilpailua kuvattiin viime keväänä seitsemän viikon ajan. Ohjelmassa kisattiin Suomen parhaan Lego-rakentajan tittelistä.
Kesämökkinä toimii isän lapsuudenkoti
Vanhatalon isä on syntyisin ja lähtöisin Längelmäeltä. Isän serkku Seppo Vanhatalo ja hänen veljensä asuu myös samalla kylällä.
– Onhan tämä vähän tällainen Vanhatalojen kansoittama kylä, Vanhatalo naurahtaa.
Vanhatalon mummi pyöritti postia Längelmäellä ja myöhemmin Orivedellä, jossa hän sitten asui lopun ikäänsä.
Vanhatalon vaari kaatui Viipurissa talvisodassa. Molemmat vaarit olivat kuolleet jo ennen Vanhatalon ja hänen siskojensa syntymää.
Isän lapsuudenkoti Längelmäellä on ollut 60-luvulta lähtien perheen kesämökkikäytössä. Lego-palikan palikkaa mökistä ei kuitenkaan löydy, vaan huimaavat 2,8 miljoonaa palikkaa löytyvät kotoa Espoosta.
Itse kesämökkinä toimiva rakennus huokuu historiaa, sillä se on rakennettu 1900-luvun alussa.
Harrastus alkoi lapsuudesta
Vanhatalon Lego-harrastus alkoi alun perin sieltä, mistä hyvin monella muullakin: lapsuudesta.
– Taisi olla Sepon perhe, joka toi minulle ensimmäiset Legot synttärilahjaksi 80-luvun alussa, Vanhatalo muistelee.
Sen jälkeen se oli menoa. Pian jokainen synttäri- ja joululahjatoivelista sisälsi ainoastaan Legoja. Viikko- ja synttärirahat käytettiin tietenkin palikkasetteihin.
– Se oli myös sellainen yhteinen harrastus Sepon perheen lasten ja muidenkin kylän lasten kanssa. Ja toki kotiseudulla myös, hän kertoo.
Lapsuudenmuistot Längelmäeltä ovat lämpimät ja maaseutumaiset. Jouluja tuli vietettyä isotädin luona Vinkiällä, joten seutu tuli tutuksi.
– Sinänsä harmi, että viimeisten vuosien aikana ei ole niin paljon ehtinyt aikaa täällä viettää, mutta täällä viihtyy tänne tultaessa.
Toi lapsena legot mökille
Yksi Legoihin ja Längelmäkeen liittyvä muisto on jäänyt elävästi Vanhatalon mieleen. Hän toi parina kesänä lapsuudessa Legonsa mukaan Längelmäelle, vanhempiensa riemuksi.
Tuolloin palikoita oli vain pari keskikokoista laatikollista, mutta ne veivät farmariauton takana melko ison tilan kesämökkikuormasta.
– Mutta halusin tuoda kaikki tänne, ja ensimmäisenä kesänä legot mahtuivat leikkimökkiin. Seuraavana kesänä ne eivät enää mahtuneet sinne.
Vanhatalon piti levittää tekemänsä Lego-kaupunki yhteen talon huoneista, ja yksi ystävä kylältä toi osan omista Legoistaan osaksi kaupunkia.
Mitä sitten Vanhatalon perhe ja suku ajattelee Lego-harrastuksesta?
– Ovat siedättyneet vuosien varrella ja tajunneet, että ei se harrastus mihinkään lähde, hän naurahtaa.
Vanhatalo toteaa, että hän kerää Legoja yhä samaa kiihtyvää tahtia kuin teini-iässäkin.
Yhteistyö parin kanssa sujui mainiosti
Vanhatalo kertoo, että Lego Masters -ohjelman osanottajien kesken pidetään edelleen päivittäin yhteyttä, ja ohjelmaa katsottiin melkein joka viikko yhdessä kisailijoiden kesken.
Paraisilla asuvan Palanderin kanssa Vanhatalo viestittelee silloin tällöin, ja he ovat kuvausten jälkeen nähneetkin satunnaisesti. Palander on töissä Viking Linen laivalla, ja risteilyjä vaimonsa kanssa harrastava Vanhatalo sattui kerran sopivasti samalle risteilylle, jossa Palanderilla oli työvuoro.
Vanhatalo ja Palander eivät tunteneet entuudestaan, ja heidät yhdistettiin ennen ohjelman alkua. Vanhatalo nostaa hattua ohjelman castingista vastaavalle, sillä luonteet ja huumorintaju natsasivat välittömästi yhteen.
– Oltiin heti samalla aaltopituudella, ja sen sitten kyllä näki noissa tehtävissä, hän kertoo.
Finaaliin pääseminen ja kakkossijan saavuttaminen tuntui Vanhatalosta uskomattomalta.
– Oltiin kyllä hyvin tyytyväisiä Peterin kanssa, että niin pitkälle päästiin. Ja toki myös olimme mielestämme ansainneet hopeasijan. Voittajat olivat omassa sarjassaan kyllä hyvin lahjakkaita, että huonoille ei kyllä hävitty, hän toteaa.
Kuvauspäivät olivat rankkoja
– Sellaisena kuvauspäivänä, kun rakennettiin koko päivä, niin kyllä sen sitten huomasi kyllä kotiin lähtiessä, että on sykkinyt sen täyden työpäivän mittaisen ajan, hän kertoo.
Tekeminen oli Vanhatalosta intensiivistä ja hieman alitajuisesti stressaavaa, mutta kuitenkin mieluista.
Ohjelmaan osallistuminen antoi Vanhatalolle itseluottamusta rakentamiseen. Oli hienoa huomata, että aikapaineenkin alla tuli suoriuduttua.
– Ainakin tuli tehtävien myötä huomattua, että osaan näköjään itsekin rakentaa. Rakentaminen on jäänyt itsellä vähän vähemmälle nyt muutaman viime vuoden aikana, on ollut ostettujen settien ja palikoiden purkamista ja varaston lajittelua viimeiset vuodet.
Lisäksi Legojen rakentaminen yhteistyönä oli hyvä oppimiskokemus, jossa Vanhatalo koki onnistuvansa. Työt jaettiin osaamisen mukaan.
– Sen verran oli stressi ja kiire, että annoin Peterille vapaat kädet tehdä yksityiskohtaisempia taloja ja muita, mitkä tulivat hänellä selkäytimestä. Sitten itse tykkäsin tehdä maastopintoja, puita ja muuta luontoa sekä ympäristöä, hän valaisee.
Työnjako näkyi muun muassa parin ”Steam Plank” -finaaliteoksessa, jossa yhdistettiin steampunk ja Suomen vaihtoehtoishistoria. Teoksessa näkyy jopa längelmäkeläismäinen maalaismaisema, joten teos oli Vanhatalolle sikäli myös hauska toteutettava.
Finaaliteoksen lisäksi Vanhatalo piti erityisesti muumiteemaisen jakson työstä, jossa he tekivät Palanderin kanssa Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirjaan perustuvan majakkateoksen.
Hmm. Myös nykyään monta tuntia päivässä tulee juttua legoilla
Nykyään Vanhatalo käyttää Legojen kanssa harrastamiseen niin paljon aikaa kuin suinkin pystyy, mutta työt ja arkikuviot rajoittavat.
– Täytyyhän sitä vaimollekin joskus pitää seuraa ja käydä töissä, Vanhatalo hörähtää.
Vaimon kanssa tulee reissattua ja käytyä kävelyretkillä, ja myös musiikin kuuntelu on Vanhatalolle tärkeää.
– Mutta sitä onneksi voi tehdä myös samaan aikaan rakentamisen kanssa, hän toteaa.
Mikä niissä Lego-palikoissa sitten oikein kiehtoo?
– Se on äärimmäisen terapeuttista puuhaa, ja kliseisesti sanottuna siinä on vain mielikuvitus rajana. Kun ideoita riittää, niin saa mitä vain kyllä toteutettua.
Lisäksi aikuisharrastajien yhdistämistä ja yhteistä toimintaa ajavan Palikkatakomo-yhdistyksen perustajiin kuuluva Vanhatalo muistuttaa, että Lego-palikoilla voi harrastaa minkä ikäisenä vain.
