Rakkaamme Aulikki Tellervo Tuominen (o.s. Lähteinen) syntyi 19.12.1938 Ruovedellä ja kuoli sairauden uuvuttamana läheistensä keskellä 14.3.2022 Orivedellä.
Hän oli seitsenlapsisen perheen vanhin tytär. Lapsuudesta Aulikille jäi erityisesti mieleen rakkaan pikkusiskonsa syntymä ja isän paluu sodasta invalidina kotiin. Aikuisena Aulikki tekikin vuosia vapaaehtoistyötä Sotainvalidien Veljesliiton Ruoveden Naisjaostossa, saaden pronssisen, hopeisen ja kultaisen kunniamerkin.
Aulikki tapasi puolisonsa Aulis Alpo Johannes Tuomisen Orivedellä, Rönnissä pidetyissä painonnostokisoissa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, puolin ja toisin. Rakkaus kesti vuodesta 1957 vuoteen 2009 asti, jolloin Aulikki menetti rakkaan aviomiehensä traagisesti.
Avioliitosta heille syntyi kolme lasta: Marjut, Marko ja Mirkka. Kotiäitiys oli Aulikille luonnollinen valinta. Perhe harrasti yhdessä sienestystä, kalastusta ja marjastusta.
Lasten kasvettua seurakuntatyöstä tuli Aulikille tärkeää, ja hän työskenteli Ruoveden seurakunnan päiväkerhon ohjaajana 16 vuotta. Musikaalisena hän opetteli mielellään uusiakin lastenlauluja ja lauloi myös Ruoveden seurakunnan kirkkokuorossa. Lapsirakkaus ja työtoverit säilyivät hänen sydämessään viimeiseen saakka.
Alpo työskenteli ruotsinkielenopettajana Ruoveden yläasteella ja lukiossa 32 vuotta. Päätoimisten ammattiensa lisäksi Aulikki ja Alpo työskentelivät kiviyrittäjinä Päilahden ja Yliskylän liuskekivilouhimoilla. Alpon vanhempien aloittama kiviyrittäjyys innosti myös Marjun, Markon ja Mirkan jatkamaan yritystä isänsä jälkeen.
Nykyisin Liuskekivilouhimo Oristone Oy jatkaa yli 70-vuotista taivaltaan jo neljännessä polvessa, Marjun pojan Karin vakaissa käsissä. Oriveden Kivi on edustettuna myös Aulikin ja Alpon hautakivessä. Eräs rakas muisto Aulikille oli hänen miehensä tekemä kivikello, johon Alpo on kirjoittanut tekstin: Tähän asti Herra on meitä auttanut.
Aulikki opetti lapsiaan ja lastenlapsiaan iloitsemaan pienistäkin elämän hetkistä. Hänen taidolla valmistamansa kala- ja riistaruoat sekä maistuvat leivonnaiset ovat jääneet erityisesti Aulikin lastenlasten mieliin.
Aulikki sai elää viimeiset viikkonsa kotona rakkaidensa parissa. Joka aamu ja ilta Aulikki kuunteli radiosta hartaudet ja sunnuntain jumalanpalvelukset. Hänen uskonsa, lämpönsä ja rakkautensa kannattelevat meitä valtavan ikävän ja kaipauksen keskellä.
Muistamme rakasta äitiä, isoäitiä ja isoisoäitiä rakkaudella ja kiitollisuudella.
Marjut, Marko ja Mirkka perheineen
