”Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.”
Tämä iltarukous on tuttu meille monelle. Lapsena meitä saateltiin hyvien unten maille rukouksen siivittämänä. Lapsena opimme, että rukouksen kautta voimme pyytää Jumalan apua, varjelusta ja suojelusta.
Rukouksemme saa erilaisia muotoja ja piirteitä riippuen elämäntilanteestamme ja kokemuksestamme. Jokaisella ihmisellä on erilaisia tarpeita ja odotuksia Jumalan toiminnasta oman elämänsä osalta. Jokaisella on lisäksi oma tapansa lähestyä Jumalaa rukouksessa. Tärkeintä ei ole menetelmä tai tapa. Tärkeintä on se, että lähestymme Jumalaa tavalla tai toisella!
Rukous ilmentää uskoa. Se on osoitus uskosta. Me emme puhu tyhjyyteen, vaan uskomme, että joku kuulee rukouksemme. Uskossa yhdistyvät syvä varmuus ja toiveikas odotus. Se on luottamusta Jumalaan Hänen uskollisuutensa perusteella.
Se on toivorikasta odotusta Hänen lupauksiensa täyttymisestä. Me odotamme, että Jumala vastaa pyyntöömme ja antaa avun. Psalmin (25:1) kirjoittaja kääntyy myös rukouksessa Jumalan puoleen sanoen: ”Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.”
Joskus meistä voi tuntua hienolta korulauseelta se, kun joku sanoo, että rukous muuttaa asioita. Henkilökohtaisesti itselläni on useita kokemuksia siitä, että Jumala on kuullut ja vastannut rukouksiin.
Tämän viikon sunnuntaipäivän evankeliumiteksti (Matt. 15:21-28) vahvistaa sen, että periksiantamaton asenne ja luottavainen usko vaikuttaa myönteisellä tavalla asioiden kulkuun. Rukoukseen kätkeytyy voima, jonka kautta tapahtuu se, mikä muuten ei tapahtuisi.
Entä jos itsellään ei ole lainkaan uskoa tai sitä on liian vähän? Ei huolta, Jumala antaa meille uskon, jolla me uskomme. Tässä ei ole meidän omaa osuuttamme yhtään. Tästä Jumalan antamasta uskosta seuraa, että me uskomme Jumalan lupauksiin. Se on Hänen uskoaan.
Usko on siis Jumalan teko meissä ja usko kohdistuu Kristukseen Jeesukseen, jonka Jumala on lähettänyt meille pelastajaksi. Emme elä siis minkäänlaisessa uskonnollisessa toiveajattelussa. Tämä on aitoa. Tämä on totta.
Marko Kaikula
Seurakuntapastori
Oriveden helluntaiseurakunta
