Eräjärvellä valmistunut 60 vuotta vanha limisaumavene on nyt osa Eräjärvi-seuran kotiseutumuseon esineistöä. Veneen seuralle lahjoitti Aarno Saramäki.
Esille soutuvene pääsee Eräjärvi-seuran omistuksessa olevan Rosellin talon navetan latoon, jonne seuran esineistö on nyt koottu väliaikaisista säilytyspaikoista.
– Nostamme veneen tuonne nurkkaan pystyyn. Silloin se on hyvin esillä ja se vie myös vähemmän tilaa, Eräjärvi-seuran toiminnassa mukana oleva Jouko Helin kertoo.
Vene on Virroilla syntyneen, mutta Eräjärvellä asuneen Paavo Salmiharjun valmistama. Saramäki osti sen vuonna 1961, mutta tuttavuus Salmiharjun kanssa oli syntynyt jo paljon aiemmin.
– Paavo oli kaatamassa kotini läheisyydessä tukkipuita. Se oli vuosien 1949–51 paikkeilla. Se oli pula-aikaa ja silloin kerättiin muun muassa käpyjä ja myytiin niitä kauppaan, Saramäki muisteli.
Koulupäivien jälkeen Saramäkikin ryntäsi säkki kainalossa keräämään käpyjä, sillä hän halusi hankkia itselleen polkupyörän. Metsässä hän ryhtyi juttelemaan mäntyjä kaatamassa olleen Salmiharjun kanssa.
– Paavo oli innokas juttelemaan pikkupojan kanssa. Eräällä kerralla hän kehotti minua katsomaan kellosta, kuinka kauan tukkipuun kaatamiseen menee aikaa.
Salmiharju oli tuolloin heittänyt vähän lunta pois puun juurelta, katsonut kaatosuunnan, lyönyt muutaman iskun kirveellä ja sen jälkeen kaatanut puun pokarilla.
–Noin kaksi minuuttia siihen meni, kun iso puu oli nurin. Minullehan siitä tuli taas hyvä paikka käpyjen keräämiseen, kun puuhun ei tarvinnut kiivetä.
Veneet valmistuivat Eräjärven verstaalla
Vuonna 1991 kuollut Salmiharju tunnettiin Eräjärvellä erityisesti kirvesmiehenä, mutta myös siis veneen rakentajana. Saramäen arvion mukaan veneiden rakentaminen oli miehelle lähinnä alkukesän ja lämpimän ajan työtä.
Salmiharjun koti oli entisen Eräjärven Säästöpankin takapihalla. Kodin alakerrassa oli verstas, jossa hän veneitään rakensi. Saramäelle tuli tarve veneelle, kun hän vuonna 1959 osti Längelmävedeltä muutaman saaren ja niille kulkeminen vaati veneen hankintaa. Sen hän tilasi Salmiharjulta.
–Siellä verstaallaan Paavo sen valmisti lautojen höyläämisestä lähtien. Venelautaa kelpasi tehdä tiheäsyisestä, sekametsässä kasvaneesta männystä. Ikää sillä piti olla 150 vuotta, jotta se sitten todella olisi kestänyt veneessä, Saramäki muistaa Salmiharjun kertoneen.
Vuonna 1961 valmistunut vene on kuutisen metriä pitkä ja tyypiltään se on vastikään Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon hyväksytty limisaumavene. Silloin veneen laitalaudat asetellaan siten, että ylemmän laudan sisäpuolen alareuna tulee aina jonkin verran alemman laudan yläosan päälle.
– Veneen kaaret on tehty muistaakseni katajasta. Nokan ja peräpuun muodon Salmiharju on etsinyt luonnosta ja sitten muokannut sen näköisiksi kuin ne ovat. Muuten vene on tehty kupariniiteillä niittaamalla, Saramäki kertoo.
Tiilet ja hiekka vietiin veneellä saareen, kalaonneakin sen kanssa on ollut
Valmiin veneen Saramäki käsitteli huolellisesti tuolloin markkinoille tulleella lahosuoja-aineella ja venelakalla. Katilanrannasta veneellä sitten kuljetettiin hiekkaa, tiiliä ja muita rakennusaineita saaren mökkirakennusmaalle.
– Siksi veneessä ei ole etupenkkiä, kun se oli tarkoitettu lähinnä kuljetusveneeksi. On sillä toki kalastettukin, muun muassa pitkää siimaa vedetty. Kuha-aikana uisteltiin yötä myöten ja nelisen kiloa painava kuha tähän veneeseen on muun muassa noussut.
Vähemmälle käytölle puuvene jäi, kun lasikuituveneet tulivat muotiin.
– Vene oli pitkään saaressa käyttämättömänä. Paksu pöly sen päällä oli, kun kävimme sen hakemassa. Ikionnellisia me olemme, kun löysimme vanhalle veneelle uuden kodin kotiseutumuseosta, Saramäki sanoi.
Lahjoitusten kanssa varovaisia
Veneen lahjoituksen yhteydessä Eräjärvi-seuran museokokoelma kasvoi muillakin ennakkoon vastaanotettaviksi sovituilla esineillä. Näitä olivat muun muassa todennäköisesti viimeksi 1970-luvulla hevosen perässä ollut etureki, Tiensivun Tyynen käytössä ollut potkukelkka ja vanha jääkaira.
Vaikka lahjoituksia seura otti nyt vastaan ja niitä myös jatkossa mielellään otetaan, toivoo Jouko Helin, että suurta ryntäystä tavaroiden ja esineiden kanssa ei ihan vielä paikalle tehtäisi.
– Meillä täytyy olla tiedossa jokaiselle esineelle paikka, mihin se laitetaan ja sijoitetaan, jotta ne ovat arvonsa mukaisessa paikassa. Emme ole vielä ehtineet kaikkea jo olemassa ollutta tavaraa hyllyttää tai laittaa esiin, joten siksi sitä uuden tavaran tuloa vähän jarrutamme.
Tietoja vanhasta esineistöstä ja mahdollisista lahjoituksista seura ottaa kuitenkin koko ajan ilolla vastaan.
Talkoovoimin talo vähitellen kuntoon
Rosellin talo on Eräjärvi-seuran omistuksessa ollut nyt pari vuotta. Sen viimeisin omistaja Yrjö Johannes Roselli testamenttasi rakennuksen ja vajaan hehtaarin tontin seuralle, ja seura sai sen omistukseensa vuonna 2018.
– Testamentin määräyksenä oli, että tilan taloineen on tultava museotarkoituksiin tai muuhun kotiseututyön edistämiseen tarkoitettuun toimintaan, Tarmo Grönqvist kertoo.
Lue myös: Eräjärven museorakennukset kohentuvat Museoviraston avustuspotilla
Lahjoitus tuli seuralle yllätyksenä, mutta täysin tarpeeseen, sillä pysyvää museotilaa seuralla ei ollut. Vanha kotiseutumuseo Syrjänmäessä oli tuhoutunut käyttökelvottomaksi tuhopolton seurauksena noin 20 vuotta aiemmin. Sieltä pelastetut tavarat päätyivät tilapäisvarastointiin muun muassa tallien vinteille.
– Yrjö Johannes Roselli tiesi tämän meidän puutteemme ja testamentissaan hän tämän asian oli sitten muistanut.
Taloa on kunnostettu vähitellen lähinnä talkoovoimin. Ohjeita siihen on saatu Vapriikin perinnerakentamisen rakennusmestari Anne Uosukaiselta.
– Hänen neuvojensa mukaan olemme muun muassa poistaneet levyjä seiniltä, jolloin hirsiseinää on saatu esille. Ikkunalaudat ja verhotangot on myös laitettu ja lattialistat teimme vanhasta harmaan ladon seinälaudasta, Helin kertoo.
Kamareista isännän huone on säilytetty lähes sellaisena kuin se on Yrjö Rosellin aikana ollut. Sali ja kaksi kulmahuonetta puolestaan vielä odottavat mahdollisia suurempia kunnostustöitä. Keittiö on pieni, mutta kuitenkin toimiva. Sisälle rakennukseen tulee myös vesi putkia pitkin.
– Ajatuksenahan meillä on, että tästä tulisi toiminnallinen kotiseutumuseo. Käyttöä tällä voisi olla vaikkapa kokoustilana tai pienenä juhlatilana, Helin sanoo.
Rosellin taloon on tarkoitus laittaa esille myös pieniä, noin 20 esineen näyttelyitä. Niiden kokoamisessa ja pystyttämisessä apuna voidaan kohta käyttää kotiseutumuseon digitoituja museokortteja.
– Luetteloinnissa ja museokorttien digitoinnissa meillä on ollut apuna Vapriikin museoamanuenssi Heli Hietamäki. Kortteja meillä oli kansiossa paperisina noin 300 ja Heli inventoi ja kävi ne läpi. Hänen ohjeistuksensa mukaisesti jatkamme luettelointityötä, joten jatkossa voimme katsoa tietokoneelta, millaisia esineitä seuralla on.
