Karhu on käynyt tällä viikolla kahtena yönä tekemässä tuhoa Leo Järvenpään mehiläispesillä Juupajoen Pylkin kylässä.
– Minulla oli kaikkiaan viisi pesää. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä karhu kaatoi ja repi kaksi pesää. Seuraavana yönä se tuhosi loput eli täystuho, Leo Järvenpää harmittelee.
Mehiläispesät sijaitsivat noin 50 metrin päässä perheen kotitalosta.
– Ihan ikkunan alla pesät eivät olleet, mutta kuitenkin niin, että näen pesät kotoa.
Yksi eri paikassa, vielä lähempänä kotia, sijaitseva pesä sai olla karhulta rauhassa. Se on nyt ainoa mehiläispesä, joka Leo Järvenpäälle jäi.
Leo Järvenpään päällimmäiset tunteet ovat olleet ärsytys ja epätoivo.
– Yhdyskuntani on mennyttä eli käytännössä minulla ei ole enää tuota yhtä pesää lukuun ottamatta mehiläisiä. Lisäksi laatikoita on palasina, ja jälkien siivouksessa on kova homma.
Vahingosta on mahdollista saada petovahinkokorvauksia, mutta tätä ennen edessä on byrokratiaa ja lomakkeiden täyttöä.
Jäljet hiekassa
Suurpetoyhdyshenkilö Juha Jokinen kävi toteamassa vahingot paikan päällä.
– Hiekasta löytyivät selvät karhun jäljet, hän sanoo.
Leo Järvenpää kertoo, että karhun ensimmäisen vierailun jälkeen oli niin sateinen sää, ettei jälkiä näkynyt.
– Pesien edessä on kallio, josta oli ensimmäisen käynnin jälkeen sammalet lähteneet. Toisen vierailun jälkeen sen sijaan oli selvä tassunjälki nähtävissä.
Kesäkuussa karhut tuhosivat mehiläispesiä Hirvijärvellä.
– Onko tässä sama vai eri karhu, sitä on mahdotonta sanoa. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Pohjois-Hämeessä on noin 60 karhua, ja tämä Juupajoen pohjoisosa on karhujen elinpiiriä, Juha Jokinen toteaa.
Lue myös: Karhut kävivät mylläämässä hakekasassa ja hajottivat mehiläispesiä Hirvijärvellä
Edelliskerran toukokuussa
Ensi harmituksesta toivuttuaan Leo Järvenpäällä on jo selvät suunnitelmat ensi keväälle: ostaa uusia mehiläispesiä.
– Välttämättä ei ole helppo saada mehiläisiä, kun ottajia olisi paljon, mutta viime keväänäkin onnistuin saamaan. Aktiivisuutta se tosin vaatii.
Luovuttaminen ei ole käynyt mielessäkään.
– En halua lopettaa.
Ennen tätä vuotta karhu turmeli hänen mehiläispesänsä edellisen kerran yhdeksän vuotta sitten. Tänä vuonna karhu vieraili Leo Järvenpään mehiläispesillä ensimmäisen kerran toukokuussa.
– Silloin se hajotti kaksi pesää. Tuo vierailu huomattiin, kun lapset pyöräilivät kotitiellämme ja sanoivat nähneensä karhun jälkiä tiellä.
Leo Järvenpäätä hämmästyttää, että karhu tuli pesille elokuussa.
– Alkukesästä on yleistä, että karhu käy mehiläispesillä. Sillä on proteiinin tarve, ja se syö myös toukkia. Mutta että elokuussakin, kun metsässäkin on hyvin ravintoa! Karhu on selvästi tajunnut, että tästä saa kätevästi ruokaa.
Vaikea estää
Leo Järvenpää sanoo, että jos karhu on keksinyt mehiläispesät, ei sen tulemista sinne pysty estämään.
– Aita vain hidastaa, mutta ei estä karhua tulemasta. Vain karkotus tai kaataminen auttavat.
Onni onnettomuudessa oli se, että Leo Järvenpää oli jo ehtinyt kerätä hunajat talteen.
– Sato ei onneksi mennyt, hän huokaa.
Leo Järvenpää esittää vielä toiveen ajalle, kun hän saa uudet mehiläispesät tuhoutuneiden tilalle.
– Toiveeni on, ettei sama karhu ole täällä enää silloin.
Oriveden ja Juupajoen seudulle on myönnetty yksi kannanhoidollinen karhulupa. Siitä tehdyn valituksen vuoksi lupa on toimenpidekiellossa.
– Jos luvasta ei olisi valitettu, meillä olisi nyt todennäköisesti karhunmetsästys käynnissä. Jos lupa on haettu ja lupa on saatu, eikö se silloin tarkoita, että meillä on tällä alueella niin paljon karhuja, että niitä voidaan metsästää, suurpetoyhdyshenkilö Juha Jokinen miettii.
