Turhia seiniä purettaessa on tehtaan alkuperäinen kauneus auennut – Walleniuksen Wapriikkiin tulossa hengästyttävän runsas näyttelykesä

Walleniuksen Wapriikin kesän ensimmäinen näyttelykokonaisuus avattiin galleriatilassa, joka on kaksinkertaistunut viime kesästä väliseiniä purkamalla. Etualalla muotoilija Sirkku Muotkan Hedelmävadit-näyttelyn teoksia. Kuva: Juha Jäntti

– Olen maalannut uusien galleriatilojen seiniä aika myöhään, ja kun myöhään illalla lähden, katselen tyytyväisenä ikkunarivistöä, joka taas on nähtävillä. Tuntuu, että mitä enemmän täällä purkaa jälkikäteen tehtyjä väliseiniä, sitä enemmän avaa näkyviin tehtaan alkuperäistä kauneutta.

Näin kuvailee Walleniuksen Wapriikin tyttärensä Jasmin Jämsénin kanssa hankkinut Hannele Eerola-Jämsén tunnelmia toisen Wapriikki-kesän alkaessa.

Kauppoja tehdessä vain kolmesta ikkunasta kaikkiaan 186:sta näki ulos. Muuten kaikki oli tukittu sisäpuolelta: kakkosnelosin, villalla ja lastulevyillä ummistettuja, ensimmäisessä kerroksessa myös painavat kalterit.

Alkuvaiheet ovat siksi olleet melkoista kerrosten kuorimista, mutta samalla on avautunut aivan uudenlaisia näkymiä. Täksi kesäksi entisen tehtaan galleriatila on kaksinkertaistunut. Uutta näyttelytilaa tehtiin  sosiaalitiloista ja henkilöstön kahvihuoneesta. Aivan oma pienoisgalleria on kuoriutunut naisten pukuhuoneesta.

– Kun pukukaapit lähtivät, siitä muodostui aivan ihana tila, Hannele Eerola-Jämsén kuvailee.

Galleriatilat tuplattu, huima kysyntä yllätti

Galleriatilaa on laajennettu pituussuunnassa ja näin otettu uusia tiloja kulttuurikäyttöön. Ne tulevatkin tarpeeseen, sillä kun taiteilijahaku viime vuoden puolella avautui, tuli ilmi todella kova kysyntä. Taidetta on välillä avoinna myös aulassa ja kakkoskerroksessa, vaikka päägalleria tuplasi tilansa.

Entisessä naisten pukuhuoneessa ovat nyt Elli Maanpään voimakkaat akryylimaalaukset omana kokonaisuutenaan. Toukokuun lopulla auenneessa kesän ensimmäisessä näyttelyssä on mukana kaikkiaan viisi naistaiteilijaa omine töineen.

Maanpään, Maija Vanhatapion ja Kristiina Lähteenmäki-Heinin maalausten lisäksi nähtävillä on Leena Pylkön filosofista naivismia edustavia savi-selfieitä teemalla ”Onks ton peppu isompi kuin mun ja muita ajankohtaisia kysymyksiä” sekä Sirkku Muotkan veistoksellisia design-hedelmävateja eri puulajeista.

– Olemme tosi tyytyväisiä kesän näyttelykokonaisuuteen, josta jokainen voi varmasti poimia omat suosikkinsa. Jokaiselle näyttelylle on varattu suunnilleen neljä viikkoa. Kesän kohokohta on varmasti juhannuksen alla avautuva, elokuun puoliväliin jatkuva Walleniuksen suvun taidenäyttely, joka kytkee rakennuksen historian nykypäivään.

Edward Walleniuksen jälkeläisiltä näyttelyyn taidetta ja historiaa

Edward Wallenius on tässä matkan varrella tullut Eerola-Jämsénille yhä elävämmäksi. Hänhän oli kosmopoliitti, joka Korkeakosken kenkätehtaan lisäksi perusti kenkätehtaita Venäjälle, patasutitehtaan Kiinaan ja lakritsitehtaan Syyriaan.

Walleniuksen jälkeläisiä asuu Juupajoellakin. Pian kaupanteon jälkeen otti yhteyttä puutarhuri Päivi Saastamoinen, samoin Edward Walleniuksesta kirjan kirjoittanut Sinikka Lahtivirta, ja siitä kerä lähti kierimään. Sittemmin tuli tutuksi myös emeritus-suurlähettiläs, nykyinen tietokirjailija Mikko Pyhälä. Perustajasuvusta löytyy myös lahjakkaita muusikoita, joita kuullaan näyttelyn avajaisissa.

Muitakin tilaisuuksia päästään vähitellen aloittamaan. Perhejuhlien lisäksi on tulossa heinäkuun alussa musiikkitilaisuus työnimellä Walleniuksen pelimanni-piknik. Ideana on ottaa omat soittimet mukaan ja panna pystyyn piknik-vilttien välinen yhteissoitanta ja -laulu.

– Kappalelista julkaistaan etukäteen, jotta kuka tahansa pääsee osallistumaan yhteissoittoon. Samalla voi tuulettaa päivän henkeen kansallispukuja ja kansanpukuja. Silloin ja muulloinkin kahvilasta voi hankkia valmiit piknik-eväät, ja sateen sattuessa ollaan sisällä.

Kahvila Singerin kesän uutuutena on salaattibaari, jossa voi itse valita mieleisensä lisukkeet perussaalattipohjaan. Ja alkukesästä, kunhan saadaan keittiö valmiiksi, siellä aletaan tarjota myös ruokaa, mutta vielä hetki toimitaan kahvilana. Se työllistää myös nuoria kesätöihin, osa jo viime kesältä tuttuja.

Lafkan hyllyt täyttyvät, järvelle pääsee omalta laiturilta

Kahvilan yhteydessä jatkaa lähiruokamyymälä, Lafkaksi nimetty. Sinne Eerola-Jämsén on löytänyt kesäisiä juomia niin kuusenkerkistä kuin horsmankukista. Valikoimaan on haettu myös makusiirappeja, tyrnituotteita ja muuta mielenkiintoista pientuottajilta. Käsintehtyäkin löytyy, esimerkiksi tutulta korintekijältä Ari Käävältä, samoin erilaisia hemmottelutuotteita ja saunaviemisiä.

Ruokapuolta hän haluaisi vielä kasvattaa juustoilla ja antipastoilla eli pienillä alkupaloilla, joita voi napata myös piknik-eväiksi. Eväskorin kanssa voi korona-hengessä vetäytyä nurmikolle, Tehtaanjärven rantaan tai vaikka Juupajoen rotkoon.

– Täksi kesäksi tulee myös pieni laituri Tehtaanjärven rantaan. Meiltä voi vuokrata veneen tai suppilaudan, ja näin pääsee katselemaan maisemia myös järven suunnasta. Järvihän kääntyy tuonne mutkan taakse ja jatkuu eri suuntiin, Eerola-Jämsén jatkaa.

– Tämä on oikein hyvä kombinaatio: Wapriikki, rotko ja kenkämuseo. Ihmiset ovat olleet haltioissaan päästessään sisälle tiloihin, ja me koemme tehtäväksemme vaalia ja huolehtia tästä paikasta. Siinä jatkuu Walleniuksen henki, jota haluamme tuoda esiin.

– Vaikka työnteko täällä tietää loputonta työtä, tehdasrakennuksen hankinta ei ole missään vaiheessa kaduttanut. Siihen tulee suorastaan intohimo ja tähän miljööseen kiintyy yhä enemmän, hän pohdiskelee.

Siitäkin huolimatta, että pestävää ja kitattavaa ikkunoissa riittää. Eerola-Jämsén mainitsee, että 150 ruutua pitää heti korjata. Joku on laskenut, että yhteensä ruutuja on 6 000.

Walleniuksen Wapriikin rinnalla toiminta jatkuu myös Eräjärven Eerolassa muun muassa musiikillisilla sunnuntaibrunsseilla. On juhlavuosi, sillä Eerolan tila on ollut suvulla tasan 300 vuotta, ja sitäkin on tarkoitus tänä vuonna juhlistaa.

Leave a Comment