Vakavamielinen hihhuli löysi paikkansa myös luterilaisen perinteen keskeltä

Markku Mustajärvi aloitti työn Oriveden seurakunnan kappalaisena maaliskuun alussa. Kuva: Juha Jäntti

Markku Mustajärvi aloitti työnsä Oriveden seurakunnan uutena kappalaisena maaliskuun alussa. Hän on ainakin vielä tukevasti tamperelainen, koska hän on elänyt siellä lähes koko ikänsä. Pisin muualla vietetty aika oli kolmen vuoden opiskelujakso Hangossa.

– Tarkoitukseni on pitkässä juoksussa asettua asumaan Oriveden suuntaan.

Mustajärvi kasvoi perheessä, jossa ei vaalittu hengellisiä arvoja. Vanhemmilla oli ongelmia alkoholin kanssa, ja jälkikasvu ajautui samoille raiteille. Mustajärvi muutti pois kotoaan 15-vuoden iässä, kolme vuotta vanhemman veljensä kanssa.

– Elämä lähti siitä aika hulluille raiteille. Hoidin koulun joten kuten, mutta kaikki vapaa-aika meni lähinnä pään sekoittamiseen erilaisilla päihteillä.

– Tulin uskoon 21 vuoden iässä. Katselin isäni kanssa pääsiäisenä Jeesus-elokuvaa, kun hän tuumasi, että tässä mekin vaan juodaan, mutta ei edes ymmärretä mitä varten pääsiäinen on.

Tuo toteamus liikautti jotain ratkaisevaa Mustajärven sisimmässä.

– Humalainen isäni oli minulle ensimmäinen evankelista. Sen jälkeen sanoin Jeesukselle, että tule minun elämääni, jos olet olemassa. Rukoukseen vastattiin, Jumala lähestyi minua eri tavoin, ja sillä tiellä olen edelleen.

Uskonratkaisun jälkeen Mustajärvi ja hänen uskonystävänsä tutustuivat eri seurakuntiin löytääkseen itselleen hengellisen kodin. Tie vei lopulta Vapaakirkon papin tehtäviin.

Papin työn rinnalla Mustajärvi teki lisäksi palkkatyötä. Tilanne alkoi tuntua vähitellen raskaalta, ja ajatuksiin nousi kysymys työskentelystä luterilaisen kirkon palveluksessa.

Mustajärvi pääsi opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon, mistä hän valmistui vuonna 2011. Pappisvihkimys koitti seuraavana vuonna, ja ensimmäinen työjakso alkoi Hervannan seurakunnassa.

Sittemmin Mustajärvi on tehnyt lähinnä sijaisuuksia lähes kaikissa Tampereen seurakunnissa sekä Lempäälässä, Kangasalla ja Nokialla.

Ydinasioissa samoilla linjoilla

Vapaakirkolla ja luterilaisella kirkolla on opillisissa kysymyksissä omat painotuksensa. Mustajärvi kokee, että näiden kahden kirkkokunnan uskonkäsitykset ovat perusteiltaan pitkälti samankaltaisia.

– Seurakuntien tilaisuuksissa luemme samaa Raamattua ja rukoilemme samaa Jumalaa. Suurimmat erot ovat esimerkiksi kasteen ja ehtoollisen ymmärtämisessä.

– Uskon perusasiat ovat yksinkertaisia. Ihminen pelastuu uskosta Jeesukseen, eikä tässä ole nähtävillä ristiriitoja.

Sekä luterilaisella kirkolla että vapailla suunnilla on Mustajärven mielestä omat vahvuutensa. Luterilaisuudessa toiminnan rakenteellinen pysyvyys suojelee uskon sisällön ydintä. Isä meidän -rukous, Herran siunaus ja uskontunnustus kantavat perintöä sukupolvelta toiselle.

– Luterilaisessa seurakunnassa ihminen on ehkä pienemmässä roolissa, jolloin Jumalasta tulee suuri. Toisaalta vapaissa suunnissa voidaan tuoda vapaasti esille kokemus, miten Jumala johdattaa ja vie eteenpäin. Ilmaisu ei ole niin kahlittu tiettyihin rakenteisiin.

– Raamattu on kuitenkin kaikessa kristillisyydessä yhteinen peruskirja.

Papin työ luterilaisessa seurakunnassa koostuu suurelta osin hartauksista, jumalanpalveluksista, kasteista, vihkimisistä ja hautauksista. Toimitukset viedään läpi tiettyjen kaavojen mukaisesti, perinteeksi muodostuneella tavalla.

Mustajärvi löytää työnsä ydinasiat muodollisia tapoja syvemmältä.

– Tämä kaikki on julistustyötä ja evankeliumista kertomista kaikissa tilanteissa, joissa kohtaan ihmisiä, ilossa ja surussa. Teologia ei ole teoriaa, vaan se on suhde Jumalan kanssa.

– Minun sydämeni palo on kertoa Jumalan rakkaudesta ja siitä kaikesta hyvästä, jota itse olen saanut.

Ajatusten vapautta

Mustajärvi koki alkuun pientä mielen arkuutta siitä, voiko vakavamielinen hihhuli todella asettua luterilaisen seurakunnan työhön. Ensimmäisen saarnan aiheena oli kaste.

– Helpotti, kun tutor-pappini sanoi, että hän ei löytänyt saarnasta mitään epäluterilaista. Erilaisia ajatuksia on lupa tuoda esille. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, kunhan vain yhteinen suunta on kohti samaa päämäärää.

Orivesi on pienempi seurakunta kuin moni muu, joissa Mustajärvi on työskennellyt. Toiveena on, että hänelle voisi kehittyä täällä ajan mittaan uusi ihmissuhteiden verkosto.

Mustajärvi toivoo myös, että hän löytää uudesta yhteisöstä elävää uskoa yhteisesti jaettavaksi ja koettavaksi.

Pääsiäisviikko on papeille tiivis työrupeama. Koronan vuoksi jumalanpalvelukset ovat koettavissa pääosin vain verkon suoratoistojen kautta.

Pappi on tosin mahdollista bongata paikan päälläkin kirkossa, sillä pääsiäisen aikaan jaetaan ehtoollista tiukkoja varojärjestelyjä noudattaen.

– Kyllähän tämä tilanne syö meitä työntekijöitä, kun emme pääse tavalliseen tapaan tapaamaan seurakuntalaisia, ja voimme olla vähemmän yhteydessä toistemme kanssa. Joulu jo menetettiin tässä mielessä, ja pääsiäinenkin on liipasimella.

– Näinä aikoina elämän perustukset saattavat järkkyä. Toivottavasti ihmiset lähtevät etsimään tukevampaa turvaa elämän pohjaksi evankeliumista. Toiveet ja haaveet ovat olemassa, hengellisyys ja henkisyys eivät katoa.