Monenlaisia virtuaaliratkaisuja on tarjottu tälle joululle oikean Korvatunturin pukin korvikkeeksi, mutta yksi porokin on sentään jo matkalla nähty. Se vetää reen sijasta perässään sammalkärryjä, joilla istuu itse joulupukki. Ainakin melkein oikea.
Pitkäjärventieltä Purnuun johtaa Mustasaari-niminen tie, ja sen alussa asuvat Helli ja Jorma Juusela ovat kesästä asti ideoineet ja rakentaneet pihaansa monenmoisia hahmoja. Varsinainen värkkääjä on Helli Juusela, joka jäi pari vuotta sitten eläkkeelle Oriveden kotihoidosta. Hahmojen runkorakenteisiin ja valojen virittelyyn hän on saanut apua pojaltaan ja mieheltään.
– Ihan oikeat poronsarvet hankittiin jo keväällä Lapista. Porolla on myös aidot hevosen kuolaimet ja valjaat, Jorma Juusela kertoo.
Kaikki alkoi betonikanasta
Poron vieressä kipittää pikkuinen kauris, ja toisella puolella on pikkupukki käyräsarvineen. Tienposkessa ohikulkijoita tuijottavat terhakat pöllöt, ja pihatien vieressä on toinenkin poro. Ihan ensiksi syntyivätkin pöllöt, sitten porot.
Loppukesästä pihapiiriin muutti myös pariskunta Bertta ja Nyyrikki. Ensin tuli Bertta, ja Nyyrikki ilmestyi ikään kuin häntä kosimaan. Bertta näyttää tekijänsä sanoin vähän nyrpeältä, mutta huoli kuitenkin miehenpuolen rinnalleen.
– Kaikki alkoi kuitenkin siitä, kun ostin Sike Niemeltä betonista valetun kanan. En ollut valanut mitään betonista, enkä tehnyt muutakaan tämmöistä. Sitten aloin tutkia netistä, mitä voisi itse tehdä, ja sieltä löytyi kaikenlaista ideaa. Olenkin liittynyt netissä ryhmiin, joissa jaetaan kuvia ja ideoita, Helli Juusela kertoo.
Sammaltöihin tulee talvella pakollinen tauko
Betoni materiaalina kiinnostaa häntä eniten, ja siinä sivussa hän alkoi tehdä kokeeksi myös sammalhahmoja.
– Poika hitsasi raudoitusteräksestä rungot, ja täytin ne sammalilla. Se on siitä hyvää materiaalia, että kun sammalen pitää kosteana, se säilyy hyvin. Ensimmäisetkin sammaltyöt ovat vielä ihan hyvässä kunnossa.
Pienempiin töihin on tehty rungot puusta ja käytetty heinäseipäitä sekä rimoja ja vastaavia. Katiskaverkkoa ja kanaverkkoa on mennyt monta rullaa. Myös heinäseipäistä saa vaikka mitä, viimeksi Jorma Juusela teki niistä ovenpieleen tikkaat lukuisille pikkutontuille ja muille hahmoille, itse tehdyille ja ostetuille.
Harrastus on vienyt mennessään. Koska sammalet jäätyvät pakkasella, on pakko välillä pitää niiden kanssa taukoa, vaikka uusia ideoita on pää täynnä.
Betonitöitä Helli Juusela tekee autotallissa ja pienempiä pesuhuoneessa. Hahmojen vaatteetkin hän uittaa betonissa, jolloin ne kestävät sateessa. Seuraavaksi on tarkoituksena kokeilla muottien tekoa itse lateksista, aineet siihen on jo hankittuna.
Lopputulos on aina yllätys itsellekin
– Ihmishahmot ovat mielenkiintoisia, niitä tekee mieli opetella oikein kunnolla tekemään. Nämä ensimmäiset ovat olleet vähän sellaisia harjoituskappaleita. Ja sienimetsää haikailen laajentaa, niihin on hyödynnetty vanhat jalkapallot ja parittomat sukat.
Mukavinta tällaisessa puuhassa on Helli Juuselan mielestä se, että se on hauskaa ajankulua, ja lopputulos on aina vähän yllätys itsellekin.
Juuseloiden pukista poroineen vinkattiin toimitukseen. Hahmoja ei näe Pitkäjärventieltä asti, ja ihmisiä on pihanviertä tänä vuonna kulkenut vähemmän, kun Purnu ei ole ollut avoinna. Aina kuitenkin joku niistä tietää ja kurvaa katsomaan.
Materiaalia töihinsä Helli Juusela löytää kirpputoreilta, samoin Jorma Juuselan kotitalon ullakolta parinsadan metrin päästä. Koska ennen kaikki mahdollinen säästettiin, tuo vintti onkin ollut oikea aarreaitta tee se itse -kärpäsen puraisemalle.
