Oriveden Kampus teetti kaksi mainosvideota, joista fiktiivisemmän kanssa tekijät saivat pistää koko luovuutensa peliin. ”Lammen hengen” vastanäyttelijöiksi löydettiin paikallisia nuoria. Venla ja Vilma Reuna kuvailevat kokemusta ainutlaatuiseksi. Videolla tanssivat myös orivesiläiset Aino Pollari ja Iiris Koivisto.
TAMKin kolmannen vuosikurssin medianomiopiskelijat ovat puurtaneet kampuksella koko syksyn. Mukana oli käsikirjoittamisen, tuottamisen, äänipuolen, leikkauksen ja kuvauksen opiskelijoita, kuten työelämän videoprojekteissa. Kurssilla toteutettiin kaikkiaan kolme eri videota, joista kaksi Kampukselle. Toinen oli informatiivisempi, toinen ”henkivideo”, jossa nuoret esiintyivät.
Pääosassa lammen henki, oikeasti hehkulamppu
– Tällä ”henkivideolla” Oriveden Opiston ajoilta tunnettu lammen henki on nostettu pääosaan. Valaisijalla oli siinä iso osuus, koska hän ”herättää” hengen eloon. Lopullisella videolla se näyttäytyy valopallona, joka kulkee ympäri Kampuksen aluetta. Tytöt sitten näyttelevät ja tanssivat hengen seurassa. Harvoin sitä vastanäyttelijänä on hehkulamppu, kertoo yhtenä käsikirjoittajana toiminut Venla Roivainen Orivedeltä.
Hänet valittiin tehtävään, koska alue oli hänelle vanhastaan tuttu, opiskelihan Roivainen krvään 2017 Opiston kirjoittajalinjalla. Hankkeessa on muutakin paikallista osaamista, sillä Orivedeltä kotoisin oleva Saara Justander on parhaillaan työryhmässä leikkaamassa videota.
Kuvaukset kestivät kolme päivää lokakuussa, mutta käsikirjoituksen teko alkoi heti syyskuun alussa. Valmista pitäisi olla itsenäisyyspäivän jälkeen. Käsikirjoitusta käytiin läpi myös Kampuksen edustajien kanssa.
– Kyllä minunkin täällä opiskellessani puhuttiin lammen hengestä, silloin se oli enemmänkin Opiston henki. Nyt piti tehdä ero Opiston ja Kampuksen välillä, mutta samalla saada henki elämään, Venla Roivainen mietiskelee.
Uudenlainen kokemus aktiivisille tanssin harrastajille
Vilma ja Venla Reuna kuvailevat esiintymistä videolla aivan uudenlaiseksi, jännittäväksi kokemukseksi. Heidän isänsä oli asiakkaaltaan kuullut, että Kampus hakee mainosvideolle tanssijoita, ja sanonut, että hänen tyttärensä olisivat varmasti kiinnostuneita, niin kuin olivatkin. Kaksi muutakin tyttöä Venla Reuna innosti mukaan.
Tampereen Yhteiskoulun lukion ekaluokkalainen Venla harrastaa balettia ja nykytanssia. Hän aloitti tanssimisen satubaletilla yli 12 vuotta sitten Pia Hakovirran koulussa. Vilma puolestaan on innostunut tankotanssista, ja käy tunneilla sekä Tampereella että Oriveden Piagrinassa. Hän kiinnostui siitä kolmisen vuotta sitten nähdessään televisiossa nykyisen opettajansa Henriikka Roon esittävän tankotanssia. Tankotanssia ei videolla kuitenkaan nähdä.
Tytöt ovat yhtä mieltä siitä, että vaikeinta oli ehkä ryhmän pysyminen aikataulussa, kivointa koko osallistumisessa positiivinen, uusi kokemus. Molemmat lähtisivät uudestaankin tällaiseen juttuun mukaan.
Venlalla tanssiala vaikkapa opettajana on myös ammattihaaveissa, kasiluokkalainen Vilma ei ole vielä tulevaisuudensuunnitelmiaan miettinyt.
He kuvailevat vähän oudoksi tilannetta, jossa vastanäyttelijänä ei ollut oikeaa ihmistä, vaan henki, johon piti reagoida. Näyttelijäkokemusta ei kummallakaan ollut ennestään.
Ensimmäisenä kuvauspäivänä esiintyjiä ei juuri tarvittu ja heillä oli paljon luppoaikaa, muina päivinä töitä oli enemmän.
Koreografia oli Venlan tanssinopettajan Pia Hakovirran aiemmin tekemä. Heitä pyydettiin ottamaan tutusta koreografiasta valmis pätkä ja hiomaan sitä. Videon tekijät olivat säveltäneet musiikin, johon koreografia muokattiin.
Käsikirjoittaja teki myös lavasteita ja oli henkenä kuplimassa
– Käsikirjoittamisen lisäksi toimin myös lavastajana ja rekvisitöörinä. Olen opiskellut lavasterakentajaksi Outokummussa, kertoo myöhemmin myös hienopuusepäksi Ikaalisissa opiskellut Venla Roivainen.
Lavastetyöt veivät Roivaisen kahluuhousuissa lampeen, missä henki saatiin kuplimaan paineilmakompressorilla, jonka pitkä letku ankkuroitiin metallitikulla lammen pohjaan. Muuten lavastusta ei juuri vaadittu.
– Kampus on jo itsessään niin nätti, että tarvittiin lähinnä vain järjestelyä sekä pientä säätöä, Roivainen kuvailee.
Ennen kuvauspäiviä hän kuitenkin kompuroi portaissa ja sai kipsin jalkaansa. Kurssikaveri Maria Hiekkamäki tuli ”varajaloiksi”, koska kipsi ei mahtunut kahluuhousuihin.
Käsikirjoittajia oli kaikkiaan kolme, Roivaisen lisäksi Hanna Gartman ja Lassi Hautamäki, joka myös ohjasi videot. He pitivät tehtävää todella mukana harjoitusprojektina.
