”Ei meillä keskikalja enempää kuin kaljaveikotkaan ole olleet ongelma. Eivät myöskään liian nuoret kaljankärttäjät. Tunnemme toisemme: liian nuorille ei myydä oltta, ei myöskään sitä liikaa nauttineille. Hyvä sana ja sovittava hymy ovat auttaneet. Täälläpäin on sopuisaa, mukavaa väkeä.
Suuren suuri ei Koronan asiakaspiiri ole, mutta aika mukavan suuruiseksi se on vuosien mittaan vakioitunut. Kesällä poikkeaa moni turisti tänne, varsinkin Orivedentien päällystämisen jälkeen. Meillä on vakinainen ruokavieraiden joukko, ja aivan tavallista, hyvistä, taatuista tarpeista kokattua kotiruokaa heille tarjotaan.
Nuoria ei liiemmälti käy Koronassa, ei myöskään kylän raitilla: heitä ei yksinkertaisesti ole! Kun pääsevän aikuisenkorville, muuttavat täältä rintamaille ansion ja leivän ääreen. Tai kouluihin.”
Kauppakunnan Korona-baarin emännänapulainen Tuula Talonpoika — nimestää huolimatta Eräjärven Perhojärvenkulman kasvatteja — tyytyväisenä noin kertoi. Baaria johtaa Bertta Mäkelä, marttayhdistyksen aikaisempi pitkäaikainen esinainen.
Konstaapeli Kalle Pajula yhtyi rva Talonpojan sanoihin vaikkakin edellisyön äoli meijerin voivuorta ”sulateltu” ja virkavallan edustajan yöuni oli tipotiessään. Hänen virkapaikkansa on nykyisin Oriveden ahdas ja epämukava poliisitalo, jossa ”sheriffi” Pajulan ”työkalupakkikin” (niinkuin itse sanoi) on. Kesäisin Rönni on tietenkin asia erikseen, mutta siivosti sielläkin oma väki on. Vieraat pojankoltiaiset joskus korottavat ääntään kunnes saavat ojennuksen.
Mikäpä on olla Eräjärvellä poliisina!
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 15.10.1970. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
