Moottoripajan kokoontumispaikka Tredun tiloissa on helppo löytää, sillä oven viereen entisen putkipuolen hallin seinustalle on pysäköity useampi mopo. Harvalla paikalla olevista nuorista miehistä on kädet taskussa, muutamalla sormet ihan kunnolla mustina.
Aaro Santahuhta ja Veeti Salminen ovat ottaneet irti takapyörän Veetin moposta, ja nyt siihen uusitaan muutama pinna. Ensin pitää kuitenkin irrottaa rengas ja vannesuoja, jotta pinnoihin pääsee käsiksi. Ohjaaja Nico Näkkilä taustalta huutelee jotakin renkaan sielusta tarkoittaen yksinkertaisesti sisärenkaan venttiiliä.
Lähteekö pari vuotta seissyt pyörä käyntiin?
Toisaalla tehdään tarkkaa työtä Nicon paikalle tuoman vanhan trial-pyörän kimpussa. Siitä on ilmattu jarrut ja kytkin sekä putsattu kaasutin. Tämä kaasari osoittautuukin varsinaiseksi koetinkiveksi pari vuotta käyttämättömänä seisoneen kaksipyöräisen henkiin herättämisessä.
Pyörän kimpussa ahertavat Joona Lindberg ja Rene Vanhatalo, ja kolmantena sen ääressä pyörii Oskari Lindberg.
– Sinne oli jäänyt vanhaa bensaa, ja normaalisti väriltään punainen kaksitahtisen sekoitus oli muuttunut ihan vihreäksi. Sitä moottorin sisuksista on puhdistettu urakalla, Näkkilä kertoo.
Polttoaineen saannista se on kiinni
Kaasutin on purettu osiin, todettu yhden venttiilin olevan poikki ja vaihdettu se ehjään. Tarkoitus on päästä porukalla kokeilemaan myös trial-pyörällä ajoa, joten pyörä talutetaan toiveikkaasti ulkoilmaan.
Joona Lindberg polkee sitä hiki hatussa, ja antaa välillä vuoron kaverillekin, mutta moottori ei edes lupaile käynnistymistä. Vika näyttäisi olevan polttoaineen saannissa. Ei auta kuin purkaa kaasari uudelleen. Pojat eivät edes kiroile, vaan avaavat katteet ja käyvät nöyrästi purkuhommiin.
Se käy jo rutiinilla, ja Näkkilä ottaa kaasarin käteensä: miksi polttoaine ei tule läpi? Jaha, tämä neulaventtiili näyttää vähän jumittavan. Seuraavalla kerralla moottori suvaitsee hetken käydä, mutta tikahtuu jälleen pian. Diagnoosi tulee äkkiä: nyt se neulaventtiili kanittaa toiseen suuntaan. Lindberg ja Vanhatalo käyvät kaasuttimen kimppuun neljännen kerran. Kärsivällisyyttä koetellaan, mutta nuoret pajalaiset ottavat tehtävän rauhallisesti vastaan.
Tämä mopo saa liikaa ilmaa, toisen pyörästä pinnoja poikki
Samaan aikana pihallaa tutkitaan, mikä vaivaa Anton Riihimäen mopoa. Pian selviää, että se saa liikaa ilmaa jostakin raosta. Nico Näkkilä antaa kotihoito-ohjeet, miten ylimääräistä ilmanottoa saadaan tukittua, ja Riihimäki kuuntelee tarkkaan.
Santahuhta ja Salminen ovat saaneet kiristettyä uudet pinnat katkenneiden tilalle, ja pyörää pyöritellään paikallaan. Pienikin epätasaisuus vanteessa vaikuttaa tasapainoon, mutta lopulta lopputulos on hyväksyttävissä, ja kaverukset alkavat kammeta rengasta takaisin vanteen päälle.
Saippuavedellä valelu helpottaa työtä, joka tosin joudutaan ottamaan uusiksi, kun vannesuoja jäi laittamatta paikoilleen. Sen tarkoitus on estää, etteivät pinnanpäät riko sisärengasta.
Takarenkaan pitää olla melko vajaasti täytetty
Trial-pyörän ääressä näyttää siltä, että sen takarengas on aivan lussu. Niin sen kuulemma pitääkin olla, näin se pitää paremmin kivien ja kantojen päällä. Trialia kun ajetaan metsäpoluilla yli esteiden, ja tarkoitus on olla laskematta jalkaa maahan. Silloin rengaspaineiden on syytä olla 0,3:n luokkaa.
Santahuhta huomauttaa kaverille, että nyt saat jatkaa itse pyörän laittoa paikoilleen, ja siirtyy toisen, tossumopoksi kutsutun Jooa Liinamaan kaksipyöräisen kimppuun. Siinä näyttävät tosin laakerit olevan aika huonossa hapessa. Santahuhta nimeää itsensä aiheesta monitoimimieheksi ja tokaisee, että täällä ei tekeminen lopu kesken – eikä saakaan loppua.
– Muuten kävisi jo aika pitkäksi, Santahuhta perustelee.
Pajalaiset ovat tinkineet Nico Näkkilältä tunnin jatkoaikaa, kun viimeksi jouduttiin kerho perumaan ohjaajan sairastuttua.
Näkkilältä on vielä paikko kysyä mopojen virittämisestä, joka koettelee usein keskustassa asuvien verenpainetta. Sitä ei toki tällä pajalla opeteta saati tehdä, mutta se mitä kotitalleissa tapahtuu, ei ole moottoripajan vallassa. Näkkilä toteaa kuitenkin, että myös liikennekäyttäytymiseen täällä puututaan, eikä esimerkiksi Tredun pihaan kaahata miten sattuu.
– Olisipa vielä jokin paikka, missä saisi luvallisesti keulia, ettei sitä tarvitsisi liikenteessä kokeilla, hän lisää.
Tällä pajalla on sämpylätarjoilukin
Nico Näkkilä aloitti moottoripajan pitämisen Tredun tiloissa kevättalvesta, mutta ennen koronaa ehdittiin kokoontua vain pari kertaa. Syksyllä otettiin uusi aloitus, ja paikalla onkin kymmenkunta jannua, osa yläasteelta ja osa lukiosta.
Näkkilä on vuodesta 2014 työskennellyt Tredulla, välillä opettajana ja nyt Ford-huollossa asentajana. Keväällä hän sai valmiiksi ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot. Hän on entinen moottoriurheilija, joka nykyään osallistuu polkupyörällä alamäkikisoihin ja pyörämaratoneille.
– Yhdellä ja toisella on käytössään näihin hommiin myös kotitalli, mutta ei välttämättä tietoa ja osaamista ihan kaikkiin korjauksiin, eikä välineitäkään. Moottoriurheilua harrastaessani huolsin itse oman kisakalustoni lukuun ottamatta takaiskunvaimentimia. Siihen tarvittavat työkalut olisivat maksaneet useamman tonnin. Opettelin kantapään kautta korjaamaan vikoja, joten näitä juttuja on nyt helppo neuvoa muillekin, Näkkilä kertoo.
Moottoripajan saaminen Orivedelle tuli puheeksi nuoriso-ohjaaja Mira Marskin kanssa. Mahdollistajiksi lähtivät ohjaajan palkan ja tilat osoittaneen Tredun lisäksi kaupunki, 4H-yhdistys, MLL, seurakunta ja Nuori kirkko -yhdistys. Niiden taustatuella voidaan kustantaa esimerkiksi pieniä tarvikekuluja.
Tiistai-iltapäivisin kokoontuva moottoripaja on osa nuorisotyön tiimitoimintaa. Kun taustatahoja on näinkin monta, voidaan osallistujille tarjota työn tuoksinassa myös kahvit ja täytetyt sämpylät. Kuka sitä nälkäisenä jaksaisi hommia paahtaa?
