– Mehu maistuu oikein hyvältä, tuoreelta ja terveelliseltä, arvioi Päivi Hämäläinen.
Hän on juuri maistanut Länkipohjan mehuasemalla puristettua tuoreomenamehua. Sitä oli tarjolla perjantaina, kun asemalla vietettiin avoimien ovien päivää.
Vaikka mehu Hämäläiselle maittoi, ei hänellä itsellään ollut aikomusta käyttää aseman palvelua hyödykseen. Ainakaan vielä.
–Meidän pihassamme ei ole omenoita. Siitä tulisi pitkä prosessi, kun puutkin pitäisi ensin istuttaa, Hämäläinen hymähtää.
Aseman vapaaehtoiset, niin sanotut mehumatit, antavat kuitenkin vihjeen, jolla satoa kuulemma saa nopeasti.
– Käy naapurin puolelta kysymässä. Omenaa on nyt niin paljon, että kyllä sitä varmasti saa, jos haluaa, Matti Nieminen ja Pekka Laurila opastavat.
Aika varataan vielä perinteisesti
Hämäläinen ei nyt siis aikaa mehuasemalta tarvitse, mutta monelle muulle juuri omenasatokauden alla valmistunut puristusasema on ollut kuin taivaan lahja. Lähimmät mehuasemat ovat nimittäin tätä ennen olleet Tampereella, Ruovedellä ja Jyväskylässä.
Länkipohjan aseman varauskalenteri osoittaa myös sen, että turhan takia ei talkoita tontilla kesällä pidetty. Vapaita mehustusaikoja on tarjolla vasta reilun viikon kuluttua. Avoinna asema on kolmena päivänä viikossa.
– Kuudetta päivää tässä hommissa ollaan, joten täytyy sanoa, että kysyntä on ollut hyvää, Nieminen toteaa.
Mehustusajan asemalta voi varata soittamalla omenapuhelimen numeroon, josta vastaa Liisa Naapi. Tavoitteena kuitenkin on, että vuoden kuluttua ajan voisi varata mehuaseman omilta nettisivuilta kalenterista sopivaa ajankohtaa klikkaamalla.
– Aseman valmistuminen meni niin täpärälle, että ihan kaikkea ei ehditty tehdä. Mutta hyvin on tuo puhelinkin toiminut, Nieminen sanoo.
Talkoitakin mehuasemalla vielä pidetään, mutta todennäköisesti vasta keväällä. Kontin ulkopinnat odottavat nimittäin puuvuorausta ja pulpettikattoa.
– Konttiratkaisu oli todella hyvä, sillä tähän on saatu kaikki toiminnot asennettua järkevästi. Asiakas tuo omenat kontin toiseen päähän ja toisesta päästä hän saa valmista mehua, Naapi tiivistää.
Tuon noin viiden metrin matkan aikana omenat punnitaan, murskataan ja viedään puristimeen.
Vain omenoita varten
Puristusvaiheen jälkeen omenoista on tullut mehua ja mäskiä. Mehu pastöroidaan vielä säilyvyyden parantamiseksi ja pussitetaan kolmen litran hanapakkauksiin. Kuiva omenamurska puolestaan kierrätetään lehmien evääksi.
Mehun hinta määräytyy omenoiden painon mukaan. Painon perusteella voi myös arvioida, kuinka paljon mehua kertyy. Nyrkkisääntönä on, että 50 kilosta omenoita saa noin 30 litraa mehua.
– Tämä on todella helppo tapa hyödyntää omenat. Satsissa saa olla kaikkia lajikkeitakin sekaisin, se ei haittaa yhtään mitään.
Muistakin hedelmistä ja marjoista mehua voisi puristaa, mutta Länkipohjan laitteet on viritetty vain omenoita varten. Mehuasema sijaitsee Längelmäen jäähallin vieressä. Hanke on saanut Leader-tukea ja sen toteutuksesta on vastannut Lions Club Längelmäki.
