Viimeaikaiset kohtalaiset lämpimät säät eivät ole lisänneet sinilevien esiintymistä Pirkanmaan järvissä. Kuluneella viikolla havaittiin vähän sinilevää seitsemällä leväseurantapaikalla. Sinileviä on ajankohtaan nähden tavallista vähemmän.
Havaintoja tehtiin Ikaalisissa, Sastamalassa, Nokialla, Pirkkalassa Vesilahdella ja Kangasalla. Kangasalan havainnot tehtiin Kirkkojärvessä ja Ukkijärvessä. Oriveden seudun leväseurantapaikoilta ei ole tuoreita havaintoja.
Sinileviä voi esiintyä pitkääkin syksyn tullen. Vesimassojen syystäyskierto nostaa leville ravinteita. Tyynellä säällä sinilevä muodostaa veden pinnalle harsomaisen vihertävän kalvon tai pahimmillaan vihreää tai kellertävää maalia muistuttavan kukinnan. Hajotessaan sinileväsolut vapauttavat sinistä väriainetta, joka voi värjätä esiintymän sinivihreäksi tai turkoosiksi.
Suomen ympäristokeskuksen mukaan sinilevätilanne on ollut kuluneena kesänä hyvin vaihteleva sekä sisävesillä että merialueilla. Sinilevähavaintojen määrä noudatti kesä−elokuun aikana sääolosuhteita ja niiden muutoksia.
Järvillä, rannikolla ja saaristossa sinileväkesä alkoi tavanomaista aiemmin lämpimän alkukesän seurauksena. Heinäkuussa sinilevätilanne oli rauhallisempi viilentyneiden säiden takia, mutta elokuun puolivälissä lämpimät säät runsastuttivat jälleen sinileviä.
Järvien pintavedet lämpenivät nopeasti lämpimän kevään ja alkukesän seurauksena. Sinilevät alkoivat runsastua monilla valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikoilla tavallista aiemmin.
Pintavedet olivat kesäkuussa paikoin useamman asteen keskimääräistä lämpimämpiä, mikä kiihdytti sinilevien kasvua ja kukintojen syntyä. Heinäkuussa viileä ja sateinen sää viilensi vesiä ja hillitsi sinileväkukintojen syntyä. Tuulet pitivät sinilevät veteen sekoittuneina. Erittäin runsaita sinileväkukintoja havaittiin vain vähän.
Heinäkuussa ja elokuun alussa suurimmassa osassa maata sinileväkukintoja esiintyi keskimääräistä vähemmän. Elokuun puolivälissä palanneet lämpimät säät runsastuttivat jälleen sinileviä erityisesti Keski-Suomen ja Itä-Suomen alueilla.
Sinileväkukintojen tyypillinen esiintymisaika järvillä on kesä-heinäkuun vaihteesta elokuuhun. Sään suosiessa sinileväkukintoja voi esiintyä vielä syyskuussakin.
Tänä kesänä valtakunnalliseen leväseurantaan kuului noin 240 havaintopaikkaa. Kuluneen kesän aikana hieman sinilevää tavattiin 97 havaintopaikalla. Runsaasti levää esiintyi 20 havaintopaikalla ja erittäin runsaasti vain neljällä havaintopaikalla.
– Tyypillisesti runsaiden tai erittäin runsaiden sinileväkukintojen kesto oli vain kaksi viikkoa tai vähemmän. Yksittäisillä järvillä vähäiset sinileväkukinnat ovat saattaneet kestää pidempään. Muutamalla järvellä runsaat sinileväkukinnat ovat kestäneet jopa lähes koko havaintojakson ajan, mikä on tyypillistä reheville järville, kertoo erikoistutkija Kristiina Vuorio Suomen ympäristökeskuksesta.
Järvien pintalämpötilat ovat suurimmassa osassa maata pitkän aikavälin keskiarvon tuntumassa. Pintavesien lämpötila on maan etelä- ja keskiosissa 16 ja 19 asteen välillä, kun taas pohjoisimmassa Suomessa ollaan 10 ja 15 asteen välillä.
