Ruovedellä syntynyt, mutta lähes koko elämänsä Juupajoella elänyt Marjatta Loponen (1924–2018) piti Juupajoella kirjakauppaa 1953–1989. Yli kolmen vuosikymmenen taiteilijanuransa hän kuitenkin aloitti vasta 1973 kansalaisopiston taidepiirissä Timo Musturin ohjauksessa.
Tuona aikana maalauksia syntyi parisataa. Loponen innostui myös keramiikasta 80-luvulla, ja opiskeli sen tekniikoita kesäkursseilla kuten maalaamistakin. Keramiikassa hänen suosikkiaiheensa olivat linnut, mutta yhtä lailla puhuttelee syvälle silmiin katsova kuutti.
Marjatta Loposen taiteellinen ura on nyt tiivistettynä Kallenaution Laurien tuvan seinillä ja pöydillä muistonäyttelyksi, johon pääsee tutustumaan heinäkuun loppuun asti. Näyttelyn työt on koottu kotoa ja lähisukulaisten hallusta.
Loposen taiteenteko alkoi esittävistä maalauksista, joille oli ominaista vahva värien käyttö. Tältä aikakaudelta mieleen jäi erityisesti maalaus ”Vanhaa Prahaa”. Eniten hänen maalauksissaan on kuitenkin läsnä luonto.
Vähitellen taiteellinen ilmaisu alkaa kuitenkin pikkutarkasta luonnon kuvaamisesta pelkistyä, mistä hyvä esimerkki on hänen 90-luvun maalauksensa ”Jäämeren rannalla” (1996). Ilmiselvästi aiheensa Juupajoelta saanut ”Kulttuurimaisemaa” (1995) nousee suosikikseni yli muiden syksyisellä värimaailmallaan ja häkellyttävän ilmavalla sommittelullaan. Tätä työtä voisin varmasti katsella vaikka kuinka kauan!
Maalauksista välittyy myös herkkyys ja välillä sadunomaisuuskin. ”Muroleen aitat” -maalauksessa (1991) huomiota kiinnittävät kauniit varjot ja aivan erityisesti tapa kuvata puiden lehvästöjä.
Uransa myöhäisempinä vuosina Loponen kiinnostui naivismista ja maalasi itsekin naivistisia maalauksia. Naivismille ominaista hyväntahtoista huumoria henkivät vaikkapa ”Hiiri kissalla räätälinä” (1995) tai ”Käykää toistekin” (1996). Naivismia edustaa vielä myös 1999 maalattu ”Karitsat laitumella”.
Tuoreimpia esillä olevista maalauksista on ”Unelmien kukat” (2000), joka värinkäytöllään ikään kuin sulkee ympyrän.
Muistonäyttely antaa hienon ja monipuolisen kokonaiskuvan lämpimästä ja helposti lähestyttävästä, käsistään taitavasta ja ehtivästä kulttuuripersoonasta, joka ansioitui myös kotiseututyössä eikä kaihtanut luottamus- ja järjestötehtäviäkään. Hänet muistetaan niin kulttuurilautakunnasta, Juupajoki-seurasta kuin Ylä-Hämeen Taiteilijaseurastakin.
