Haitalliset vieraskasvilajit ovat Orivedelläkin jatkuva riesa. Kaupungin puutarhapuolen väki hävittää jättiukonputkia ja muita haittakasveja erityisesti juuri näinä aikoina, kun useat kasvit eivät ole vielä ehtineet levittää siemeniään.
Kaupunki voi toimia vain omistamillaan maa-alueilla. Muualla vastuu on yksityisillä maanomistajilla ja kiinteistöjen asukkailla.
– Torjumme ja hävitämme haittakasveja joka kesä. Ongelmat eivät ole mitenkään vähenemään päin, vaan vieraslajit valtaavat elintilaa melkoisen kovaa vauhtia. Hävitämme kaupungin mailta kasvustoja niin paljon kuin pystymme ja ehdimme, kaupunginpuutarhuri Venla Kuusela kertoo.
Hävitettävien ja torjuttavien lajien kärkipäässä ovat jättiukonputki, jättipalsami, ruttojuuri ja lupiini. Ne kaikki leviävät tehokkaasti, ja ne ovat myös melkoisen hankalia hävitettäviä. Jättiukonputken kasvineste on myrkyllistä, ja se voi aiheuttaa iholle palovamman tapaisia haavoja tai rakkuloita. Näin käy erityisesti kirkkaassa auringonpaisteessa.
Jättiukonputketkin on mahdollista hävittää, mutta niiden kanssa on toimittava varoen ja hyvin suojautuen.
– Näinä aikoina on mahdollista estää jättiukonputken leviämistä katkaisemalla kukintovarret, jos kasvit eivät ole ehtineet vielä siementää. Jättiukonputki häviää kokonaan kuitenkin vain kaivamalla sen juuret ylös noin puolen metrin syvyydeltä.
Jättiukonputket voivat kasvaa 2-3 metrin korkuisiksi. Ne tuottavat suuria määriä siemeniä, jotka pysyvät itämiskykyisinä jopa 10 vuotta.
Maahan niittäminen ennen siemennysaikaa jarruttaa kaikkien haitallisten kasvilajien leviämistä. Kaupungin kausityöntekijät ovat ehtineet niittää esimerkiksi lupiineja jo hyvänlaisen määrän, mutta toisaalta moni peltoalue on niitä täynnä. Tehtävää riittää.
Kurtturuusu on myös nopeasti leviävä vieraslaji. Sitä on poistettu Orivedelläkin melko tehokkaasti sen jälkeen, kun lajin kasvatus kiellettiin EU-tasoisesti vuonna 2019. Meneillään on kolmen vuoden siirtymäaika.
Kausityöntekijät Jani Tähtinen ja Juho Oksala kävivät juhannusviikolla hävittämässä vieraslajikasvustoja Mikontien pumppaamon viereisessä notkossa. Siellä rehotti tuhti esiintymä jättiukonputkia, jotka olivat ehtineet kasvaa reilun metrin korkuisiksi. Siemenkukintoja ei ollut vielä näkyvissä.
– Pisimmät jättiputket, joita olen nähnyt, olivat liki kolmimetrisiä, puutarhurin pätevyyden omaava Oksala muisteli astellessaan suojavarusteista huolimatta varoen kohteensa äärelle.
Oksala kantoi selässään torjunta-ainesäiliötä. Hän ruiskutti jättiputkien päälle pelargonihappoon pohjautuvaa myrkkyä, joka on biologisesti hajoavaa, eikä se ole haitaksi ympäristölle tai vesistöille.
Tähtinen poisti jättiputkien hajakasvustoja pitkävartisella sahalla, joka antaa työskentelyyn riittävän suojaetäisyyden. Ruiskutus ja maahan niitto turvaavat ainakin sen, että kyseinen esiintymä ei pysty levittämään siemeniä tällä kasvukaudella.
– Jättiukonputken saa kokonaan pois tietyltä paikalta vain kaivamalla sen juuret pois maasta. Noin puolen metrin kaivusyvyys riittää, Tähtinen arvioi.
Pumppaamon viereisellä levikkeellä kasvoi näyttävä rypäs ruttojuuria. Tienoon jättipalsamit olivat vielä enimmäkseen matalan puoleisia, mutta niitä kuitenkin löytyi. Nämä esiintymät niitettiin nyt maan tasalle.
