
Karjalanpiirakan kuoren pitää olla niin ohut, että sen läpi näkyy seitsemän kirkkoa.
– Se on ohje, joka on jäänyt niin minun mieleeni. Että kuoren pitää olla ohut, toteaa Anneli Äikäs.
Juupajoella asuvan naisen sukujuuret yltävät menetetyn Karjalan puolelle, Valkjärvelle. Siksi Äikäs tietääkin, millaisia karjalanpiirakoiden pitää olla.
Niiden valmistustaito on naisella myös täydellisesti hallussa, sillä oman taloutensa tarpeisiin hän valmistaa piirakat yhä edelleen alusta asti itse.
– Sitä en tiedä, tuleeko niistä ikinä samanlaisia, mutta niin minä ne rypytän kuin minulle on opetettu. Kerran minulle sanottiin, että jos olisin mukana piirakkakilpailussa, niin saisin bonuspisteitä. Minä kun vedän niihin piirakoihin haarukalla viirut.
Äikäs tietää, että nykyään moni hyödyntää karjalanpiirakoiden kohdalla raakapakasteita. Se on hänen mielestään aivan sallittua ja Juupajoen Karjala-seuran näyttelyn avajaisiinkin piirakat haettiin varmuuden vuoksi kaupasta.
– Niissä ostolaisissa on paljon enemmän myös sitä sydäntä, puuroa. Valmispiirakat ovat paljon paksumpia kuin kotitekoiset, Äikäs sanoo.
Pulla rinkelin muodossa
Karjalanpiirakat ovat nyt kuitenkin vain alkupaloja, sillä tarjoilupöydän tähti on tällä kertaa rotinarinkeli. Juhlavuottaan viettävä Karjalan liitto on valinnut sen vuoden leivonnaiseksi.
– Se on tehty pullataikinasta ja leivottu rinkelin muotoon. Ei siinä sen kummempaa taida olla, kun mausteetkin pullassa on yleensä samat. Rinkelin keskelle pannaan pikkuleipiä ja nyt siinä on äidin ässiä, rotinarinkelin ja pikkuleivät valmistanut Äikäs kertoo.

Rinkelinmuotoiseen pullaan on kuitenkin leivottu mukaan paljon sellaista, mitä siitä ei voi edes maistaa. Rotinat on nimittäin vanha karjalainen perinne.
– Kun taloon syntyy vauva ja äiti on tullut laitokselta eikä jaksa touhuta, niin silloin kylän naiset auttavat ja vievät rotinoita mennessään tervehtimään perhettä, Äikäs taustoittaa.
Karjalainen ruokaperinne tuoksuu ja maistuu Äikkään kotona. Pitopöydästä löytyy karjalanpiirakoiden lisäksi usein perunapiirakoita, sienisalaattia, laatikoita sekä tietenkin perunoita ja karjalanpaistia.
– Usein on myös läpäkkää. Se tehdään niin, että ruisjauhot vispataan poreilevaan veteen ja annetaan hetken aikaa imeytyä. Sitten lisätään puolukkasurvos ja annetaan hautua uunissa tunti tai puolitoista.
Perinne siirtyy eteenpäin
Äikäs on ollut koko elämänsä karjalaisen perinteen ylläpitäjä. Hän pyrkii siirtämään sitä myös eteenpäin, etenkin käsityöperinnettä, jossa hänen erikoisuutensa on neulakinnastekniikka. Hän on itse tehnyt hurjan määrän kintaita ja on opettanut niiden tekoa myös toisille.
– Mäntässä ja Orivedellä olen käynyt sitä opettamassa. Ja Ruovedellä meitä oli kolme Karjalaisseurojen Tampereen piirin naistoimikunnan jäsentä opettamassa. Se oli jo välillä taito, jota ei kovin moni osannut, mutta nyt se on elpymään päin. Minulle se merkitsee paljon, että sitä kaikkea Karjalan perinnettä pidetään yllä.
Äikkään miehen suku on myös Valkjärveltä. Perhe on käynyt vierailemassa sukujensa mailla monta kertaa. Mukana ovat olleet myös perheen kolme poikaa.
– Ensi kesänä siellä pitäisi olla Valkjärvi-juhlat ja olimme sinne jo kaksoissiskon kanssa jo kovasti menossa. Korona taitaa vain nyt sotkea kaiken.