Wanhat laitteet vaativat lihaskuntoa

Elokuun Oriveden Sanomissa oli Liisa Pekkasen kirpputorilta otettu kuva vanhasta pyykinpesukoneesta, jossa pesurummun muodosti veivattava puutynnyri. Kotitaloni vintiltä Orivedeltä löytyy samanlainen, joten arvelin laitteen kiinnostavan lukijoita laajemminkin.

Laitteen virallista nimeä en tiedä, mutta meillä sitä kutsuttiin pesutynnyriksi. Nykydirektiivin mukainen nimi voisi olla vaikkapa ”manuaalinen vähäpäästöinen tekstiilien puhdistuslaite”.

Kyse on siis pyykinpesukoneesta, jonka tarkoituksena oli helpottaa pyykkärin työtä. Siinä oli pyörivä tynnyri, jossa oli viisto akseli. Sisäpuolella on puiset siivekkeet.

Pyykki, vesi ja pesuaine ladataan tynnyrin kyljessä olevasta luukusta. Sitten tynnyriä pyöritetään siinä olevasta kammesta, jolloin sisällä olevat siivekkeet saavat pesuveden ja pyykin hölskymään ja lian irtoamaan. Mitä pidempään tai lujempaa tynnyri pyöri, sitä puhtaampaa tuli.

Tynnyrin ylimalkainen rakennusohje oli peräisin ruotsalaisesta askartelulehdestä. Suomessa tynnyreitä rakennettiin 50-luvun alkuvuosina.

Valmistuneiden tynnyreiden määrä jäi pieneksi, koska se oli työläs rakentaa, eikä laitteen tuoma hyötykään ollut mainoksen mukainen. Tynnyri oli raskas pyörittää, minkä vuoksi myös miesväkeä kaivattiin pyykkitalkoisiin. Ehkä tämäkin vaikutti siihen, että pesutynnyrit poistuivat käytöstä vähin äänin.

Toinenkin esine on omatekoinen pesulaite ja sekin peräisin 50-luvulta. Sitä kutsuttiin molskuriksi. Siinä on peltinen kartio kiinnitettynä pystyvarteen.

Kartion yläpäässä on palloventtiili. Kun molskuria liikutetaan pesualtaassa ylös-alas, palloventtiili vuoroin sulkeutuu ja avautuu. Paine-eron ansiosta pesuvesi virtaa silloin pyykin läpi edestakaisin.

Puhdasta tuli, mutta kovin kevytkäyttöinen ei tämäkään laite ollut.

Molskurikin on jäänyt museoesineeksi, vaikka se sopisi hyvin vaikkapa kesämökille kuntoilulaitteeksi.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?