Osana Mämmilän Elomeininkejä pelattiin katukoristurnsus liikuntahallin ulkokentällä. Sen järjesti kaupungin nuorisopalvelut, ja pienen empimisen ja houkuttelun jälkeen kaksihenkisiä joukkueita ilmoittautui 5.
Pelit pelattiin katukoriksen säännöillä niin, että hyökätään vain yhdelle korille, ja jos puolustava joukkue saa pallon riistettyä toisilta tai se karkaa rajojen yli, vastapuoli pääsee hyökkäämään — mutta ei suoraan, vaan vauhtia otetaan kentän keskipisteen kautta kiertäen. Myös käsittelyvirheestä seuraa pallon menetys.
Peliajaksi sovittiin yhteistuumin 4 minuuttia, ja alkusarjassa kaikki kohtasivat kertaalleen kaikki joukkueet. Ottelukartan laati vapaa-aikaohjaaja Petteri Lähteenmäki tuossa tuokiossa, kaiutin pistettiin kentän laitaan tuomaan sopivaa tunnelmaa, ja sitten vaan pelit käyntiin!
Alkusarjan vei 4 voitoilla nimiinsä Team Wamma, jonka muodostivat Valtteri Välimaa ja Verneri Vesala. Ensimmäisen voitetun pelin jälkeen Verneri kehui Valtterin hyökkäystaitoja, mutta tämä osoitti osan kiitoksista myös joukkuekaverilleen: — Annoit hyviä syöttöjä.
Toiseksi finaaliin selviytyi kolmella voitolla Team Hannila. Siinä pelasivat isä ja tytär Markus ja Senja. Isän sihti oli aluksi vähän hukassa, mutta pelien vanhetessa pallot alkoivat mennä jo koriinkin. Senja yllätti välillä pallonriistoilla isteään huomattavasti isommilta vastustajilta. Aika lailla tasoitusta vastustajat kuitenkin saivat heittotarkkuuden lipsuessa. Vastaavasti pallonkuljetus oli isä-Hannilalla hyvin hanskassa.
Pronssipeliin pääsivät 3 pisteellä Team Marvel — Roope Nevala ja kolmaskin Hannilan perheen jäsen, Samu Hannila — ja kahdella pisteellä Lupiini Turpiini. Siinä pelasivat ennakkoluulottomasti Juho Kaarela ja Niina Lampinen. Turnauksen viides oli upeasti yhden pisteen saalistanut tyttöjoukkue Äkkilähtö eli Suvi Vihersalo ja Silja Koskinen.
Varsinkin vähemmän pelanneet tytöt olivat hätää kärsimässä Wamman pyörittäessä peliä, mutta hatunnoston hekin ansaitsevat mukaanlähdöstä.
Tärkeintähän ei ole voitto, vaan itse pelaaminen hyvällä fiiliksellä, ja tätä filosofiaa noudatetiin näköjään kaikissa joukkueissa. Hiki nousi hyvin pintaan jo 4 minuutissa. Tuomari-Petteri seurasi silmä tarkkana käsittelyvirheitä ja mylös opasti pelaajia kärsivällisesti.
Lupiini Turpiinin ja Team Marvelin välisessä pronssipelissä ei saatu koreja varsinaisella peliajalla, kun puolustus oli rautaa molemmilla joukkueilla.
Jatkoajan viimeisellä sekunnilla lähti heitto Turpiinin kädestä ja sujahti korirenkaasta tuoden 3 pistettä. Näin Lupiini Turpiini sijoittui turnauksen kolmanneksi ja Marvel neljänneksi.
Finaalissa oli tiukkaa vääntöä ja tasaista sellaista. Team Wamma väänsi itsensä väkisin korin alle tehden korin. Yksi kori ratkaisikin finaalin voiton Wammalle Hanniloita vastaan. Tulos siis 1—0.
Tämä turnaus tuskin jää viimeiseksi, niin hauskaa kentällä näytti olevan. Ja tuleepa myös liikuntahallin ulkokoreille enempi käyttöä. Heittoja kolmen metrin viivan takaa kannattaisi varmasti treenata jo etukäteen, niillä koreilla pisteitä ropisee kerralla kolme.
