Koulun juhlassa riittihauskaa muisteltavaa

Heikki Kulla muisteli Karpin koulun syntyvaiheita. Alkuaikoina oppilaat istuivat lattialla, ennen kuin saatiin pulpetit ja tuolit.

Tarmo Viskari kyseli, keitä kaikkia koulun pitkän matkan kävelyporukassa oli ja kuka putosi isosta kuusesta.

Esko Pohjala muistelee humoristisesti vanhoja kouluaikoja, kuinka hänen vaatteensa haisivat sikalalle. Eskon kaikki kolme lasta ovat käyneet myös Karpin koulua. Nykyisin Eskon pojantytär Vilja käy Karpinlahden koulun toista luokkaa.

Antti Korri muisteli Karpin kouluajoiltaaan hurjia hyppyrimäkiä läheisellä Huppionvuorella. Antin koulussa tekemä leikkuulauta on hänen perheellään vieläkin mökillä käytössä jo kolmannessa polvessa.

Hannu Kossi kertoo ensiesiintymisistään Karpin koulussa. Hän piti 40 vuoden tauon musiikin harrastamisessa, mutta on innostunut nyt uudelleen musiikista.

Ritva-Liisa Hedman muistaa Karpin koulun ottaneen kansainvälisyyskasvatuksen ensiaskeleita, kun koululla vieraili aikoinaan kenialaisia vieraita tutustumassa suomalaiskoulun käytäntöihin.

Karpin koulun 60-vuotisjuhlassa muisteltiin pula-ajan lisäksi hauskoja juttuja kouluajoista. Kaikkia asioita eivät kaikki oppilaat muistaneetkaan.

Koulun syntyvaiheista puhuessaan Heikki Kulla, entiseltä sukunimeltään Saarinen, muisteli alkuvaiheessa oppilaiden istuneen lattialla. Koulumatkat olivat pitkiä, ja koulutarvikkeista oli pulaa. Talous- ja juomavesi haettiin koululle kauempaa.

Tarmo Viskarille on jäänyt mieleen kylmä ulkohuusi. Kun koululle saatiin uusi kalusto, tuntui hienolta päästä pulpetin taakse istumaan. Jalkapalloa pelattiin alkeellisemmalla pelikentällä kuin nykyisin.

— Kiipeilimme paljon ja kokeilimme, kuka uskaltaa kiivetä kuuseen. Nyt tuo kuusi on viisimetrinen. Yksi pelle peloton aikoinaan kiipesi kuuseen ja mätkähti maahan, kun oksa katkesi, naurahtaa Viskari.

Viskari muistelee, kuinka oppilaat tekivät linja-autoretken naapurikouluun, Vuolteen koululle Viitapohjan reittiä. Kun linja-autolla olisi saanut paluukyydin takaisin kotikoululle vasta neljän tunnin odotuksen jälkeen, rohkeimmat oppilaat pyysivät opettajalta luvan kävellä kotiin.

— Kävelimme kotiin, välillä tien penkalle väsähtäen, mutta sitkeästi jatkoimme paluumatkaa kävellen. Emme kuitenkaan tainneet olla perillä linja-autoa aiemmin, sillä matkaa oli kymmenkunta kilometriä, Viskari nauraa.

Erityisesti hernekeitonsyöntikilpailu on jäänyt Esko Pohjalalle mieleen. Hän kertoo syöneensä parhaimmillaan seitsemän lautasellista hernekeittoa.

Eskon sisar Kirsti Leisio, omaa sukua Pohjala, ei tykännyt hernekeitosta ja joutui nurkkaan häpeämään.

Esko Pohjala kertoo myös, että hän on lapsuudessaan hiihtänyt muiden oppilaiden kanssa monta sataa kilometriä. Talvisin koululle kuljettiin hiihtäen ja joka välituntikin vierähti hiihtäen.

— Välillä suksia paikkailtiin, ellei saanut heti uusia suksia tilalle, Pohjala muistelee.

Kaupunginjohtaja Juha Kuusisto toi kaupungin tervehdyksen koulun 60-vuotisjuhlaan. Nykyisen Karpinlahden koulun rehtorina toimii Rovastinkankaan rehtori Teppo Honkonen.

Kasvatus- ja opetusjohtaja Mia Mattila iloitsee, että nykyisin Suomen kouluissa korostetaan lasten kunnioitusta.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?