Kuuliaisuudessa Jeesusta kohtaan on kysymys yhdenvertaisesta suhteesta, ei herran ja palvelijan välisestä suhteesta.

Lähes kymmenen vuotta sitten olin vuorotteluvapaalla. Toiveeni oli löytää jotain uutta esimerkiksi toinen työpaikka. Olin kuunnellut puheita, joissa jotkut uralla etenevät vaihtavat työpaikkaa viiden vuoden välein. Seurakuntalaistenkin kannalta vaihdos on hyvä, kun työntekijä alkaa usein toistaa itseään. Rehellisesti sanottuna siinä oli myös itsekkäitä tavoitteita ja hurskaita toiveita.

En aktiivisesti etsinyt uutta työpaikkaa, mutta koko ajan odotin Jumalan johdattavan selkeästi jonnekin muualle. Kun mikään uusi ovi ei auennut, palasin kiltisti tuttuun tehtävääni, josta kuitenkin tykkään ja koen sen omana paikkanani.

Jeesus ei vaadi meiltä kuuliaisuutta eikä edes arvovaltaa itselleen. Hän ei sano, että sinun täytyy. Hän antaa meidän olla täysin vapaita käyttäytyäksemme miten tahansa. Jos hän vaatisi meiltä kuuliaisuutta, hän olisi kuin mikä tahansa ”jumala” ja kuin tavallinen työnjohtaja. Hänellä ei olisi sitä arvovaltaa, mikä Hänellä nyt on.

Kun usko Jeesukseen on saanut syntyä meidän sydämissämme, niin näemme hänet Herrana ja Pelastajana, jonka vallan alle haluamme antautua. Kuuliaisuudessa Jeesusta kohtaan on kysymys yhdenvertaisesta suhteesta, ei herran ja palvelijan välisestä suhteesta.

Jeesus sanoi: ”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee. Minä kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.” (Joh.15:15)

Kun Paavali kohtasi Jeesuksen, hänen elämässään tapahtui täyskäännös. Entisestä vainoajasta tuli Jeesuksen rakas seuraaja, joka ei pelännyt sen jälkeen kahleita eikä ahdistuksia.

”En kuitenkaan pidä henkeäni minkään arvoisena, kunhan vain vien päätökseen juoksuni ja Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa Jumalan armon evankeliumia.” (Apt.20:24)

Jumala on antanut meille lapsilleen lahjoja, joita hän toivoo meidän käyttävän lähimmäistemme parhaaksi. Ihmisinä me kuitenkin odotamme kiitosta ja kunniaa toisiltamme ja loukkaannumme, jos meitä ei huomioida.

Paavalin tavoin meidän tulee etsiä Jumalan tahtoa ja olla uskollisia sille kutsulle, mikä on meidän tehtävämme. Vaikka ei ole muotia tehdä ”sitä samaa”, mutta jos se on Jumalan kutsu, saat siihen ilon ja voiman. Toivon mukaan kerran Herra sanoo sinulle: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan! (Matt. 25:23)

Ollaan uskollisia rukouksessa kaupunkimme ja maamme puolesta, helteisestä kesästä huolimatta!

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?