Ilmakasvit uusinta uutta designissa

Selkeät, tutut kuva-aiheet kuten lapsuuden lehmät ja kanat, joilla oli nimetkin, tulevat ihan ensiksi vastaan jyväskyläläisen Marjaana Niskasen tekstiileissä ja tarjottimissa. Marjaana oli yksi tämänkertaisen SuviDesignin ensikertalaisista.

Naapurikseen hän oli saanut koruartesaani Tiina Hälikän, jonka työhuone sijaitsee Kiimingin Alakylässä, Oulun yläpuolella. KoiKorujen mallistossa oli sievien luonnonaiheiden rinnalla myös karuja pääkalloja ja käärmeitä eli vähän miehisempää kuvastoa. Selkeiden korujen materiaalina oli hopea, mutta puukorujakin Tiina tekee vaihtelun vuoksi.

Nappipaikalle, aivan rannan tuntumaan olivat sijoittuneet tamperelaiset KatzStudion lasitaiteilijat Greta ja Dylan Katz. Se teki hyvää heidän käsinpuhalletuille lasipalloilleen, jotka kirkkaassa valossa saivat uutta hehkua ja suorastaan vetivät puoleensa.

Pariskunta asuin ennen Dylanin kotimaassa Amerikassa, mutta työskentelee nyt Tampereen Hiedanrannassa. Hiljattain he olivat käyneet ostosmatkalla Italiassa ja toivat uuden muranolasimuotin. Ne eivät ole halpoja tuliaisa. Värikkäiden ja jopa jopa mustien lasipallojen ohella he valmistavat myös kyljestä auki olevia ilmakasvien riippuvia koteja.

Nämä ilmakasvit ovat nyt suuressa suosiossa, sillä toisellakin kojulla niitä näkyi. Siellä myymässä oli unkarilaispariskunta Eszter Vidak ja hänen miehensä Patrik Hollos. Patrik työskentelee Turussa biologian tutkijana, ja Eszter halusi ryhtyä yrittäjäksi.

Silloin Patrik keksi idean Amerikan-matkaltaan: ilmakasvit ovat USA:ssa suuressa huudossa. Nyt niitä myydään myös verkkokaupassa ihan minne tahansa. Nämä eteläamerikkalaiset kasvit ovat vähään tyytyväisiä, suihkuttelu silloin tällöin riittää.

Telttarivistön toisesta päästä tapaa Mervi Muikun, joka aikanaan oli perustamassa koko tapahtumaa ja nyt ensimmäistä kertaa myyjän ominaisuudessa. Mervi piti välillä muutaman vuoden kirja- ja lahjakauppaa, mutta yksinyrittäjyys uuvutti hänet totaalisesti, kun ei ollut varaa palkata apulaista.

Häntä ohjattiin milloin minkäkin alan lääkärin puheille, kunnes selvisi, että uniapnea aiheutti oudon olon. Toipuminen uupumustilasta on edennyt hitaasti, mutta Mervi ei osaa olla täysin jouten, joten hän alkoi virkata väkeä Muikkulaan.

Muikkua imitoivat kassit, reput ja matot ovat olleet Merville terapiaa, ja valoa häämöttää jo tunnelin päässä.

— Ovat nämä muitakin puhutelleet Ainakin yksi muikunmuotoinen vyölaukku kulkee pitkin Helsingin katuja, hän tietää.

Mervin tytär Iisa Halmetoja toimi ohjaajana tapahtuman ”äijäparkissa” eli lennokkipajassa. Naisväkeä taas kiinnosti korupaja, jossa luodaan oma koru valmiiksi taivutelluista lusikanvarsista tamperelaisen Susanne Nurmisen opastuksella.

Monta aiemmilta vuosilta tuttua myyjää viikonloppuna myös tapasi. Yksi oli löytänyt yhteistyökumppanin, jonka neuleet täydensivät hänen värikkäitä laukkujaan, toinen tarjosi täydennystä kierrätyslasistoon ja myös keramiikkaa hankitaan usein vähän kerrallaan.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?