Moni vanhus tyytyy vähään

Kyllä nousi karvat pystyyn, kun luin 4.1. lehdessä ollutta juttua ateriapalveluista. Jo ylipäätään luotaantyöntävää on se, että kun mietitään vanhusten ruokia, ajatellaan, mistä se vain halvimmalla saataisiin. Orivedeltäkin varmasti löytyy hyviä vaihtoehtoja kyseisen palvelun järjestämiseksi.

Naapurissani keskustassa asui iäkäs pariskunta, josta rouva kuoli aiemmin. Iäkäs mies jäi yksin surun keskelle. Pihaan ajavan ruokapalveluauton sivulla on isot teippaukset mm. tuoreista herkullisen näköisistä kasviksista. Mielestäni mielikuva ei vastaa todellisuutta. Olen tämän ihan omin silmin havainnut.

Satuin kerrankin näkemään ruokapalvelun ruoat, jotka oli jätetty tämän yksin jääneen iäkkään miehen oven taakse. Ruokaa oli ensinnäkin vähän. Muusi oli rakeista ja lihakastike pitkässä liemessä. Keitetyt vihannekset näyttivät valjuilta.

Vuosikymmeniä ruokaa laittaneena en söisi enkä kenellekään tarjoaisi kyseistä ruokaa. Niin ala-arvoiselta ruoka minusta näytti.

Minulla on myös jäänyt elävästi mieleen, kun viime pääsiäisen alla ruokakuski käveli ohitseni. Sattumalta näin päällimmäisenä korissa kuivuneen munkin, josta sokeri oli sulanut. Tällöin nyt ensimmäiseksi ajattelee kuitenkin juhlapyhien ruokia.

Suurin osa vanhuksista, joita koskevia palveluja näin kilpailutetaan, ovat huonokuntoisia. Sellaisia, jotka eivät jaksa, osaa tai pysty antamaan palautetta. Harva uskaltaa sanoa mitään. Kun miettii tämän kyseisenkin vanhan miehen tilannetta, ei hän tähän olisi kyennyt. Sittemmin hänkin on kuollut.

Päättäjien ja virkamiesten on turha piiloutua sen taakse, että vanhukset vaikuttavat tyytyväisiltä. Olosuhteiden uhreja he ovat.

Vähintä, mitä voi vaatia, on antaa heidän valita vasta valmistettu, lämmin, terveellinen kotiruoka. Pitää nähdä enemmän vaivaa ja tulla pois byrokratian rattaista.

Toivon, että asioista päättävillä ihmisillä olisi kykyä nähdä tällaisessa asemassa olevan vanhuksen todellinen tilanne ja tarpeet.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?